26.6.09

Tämän hetken pakkomielle

Tajusin tuossa tiistaina mitä oikeasti haluaisin löytää tämän kesän alennusmyynneistä, mutta nyt näyttää vähän siltä, että en tule etsimääni löytämään. Ainakaan alennetulla hinnalla.

Vaikka kenkiä komerosta löytyykin aikas paljon jo ennestään, niin jotain vielä puuttuu. Nimittäin ruskeat nahkasandaalit, joissa olisi vähän korkoa. Sellaset menis kivasti farkkujen ja mekkojen kanssa. Lisäksi varpaat saisi hengittää, mikä varsinkin tämän viikon hellekeleillä on aikas olennaista.

Kaiken kukkuraksi törmäsin lempikauppani nettisivuilla alla oleviin kaunokaisiin, joiden näköisiä kenkiä koitan nyt metsästää.

Ruskea olisi ykkösväritoiveeni, mutta jotenkin nuo keltaisetkin houkuttaa herttaisella värillään.

Sopisivat hienosti töihinkin, kun meillä ei kesällä tartte huolehtia siitä, että kulkee paljain säärin käytävillä; ei ole niin tiukka pukukoodi kuin joissain toimistoissa taitaa olla.

***

Ihanaa, että on jälleen perjantai ja edessä on viikonloppu Helsingissä. Yleensä Helsinki-viikonloppu rentouttaa paljon enemmän kuin Jussi mökillä tai ihan missä vaan muualla kuin kotona vietetty viikonloppu.

Huomenna on kamun synttäripiknik Koffin puistossa alkuillasta, ja ehkä sitä päädytään tyttöjen kanssa jopa vähän tanssaamaan kaupungin yöhön... Ihana päästä piknikille kun ulkona on niin kaunis sää! Ennen synttäreitä on kuitenkin jännä tapaaminen kultasepän kanssa Kapteeninkadulla; sain vihdoinkin tänään soitettua ja sovittua ajan mennä puhumaan kihlasormuksestani. Jännää!

Nyt perjantaileffaan; Kauhea kankkunen odottaa.

24.6.09

Rude Awakening

Tuli nukuttua kehnosti. Näin taas pitkästä aikaa kunnolla unta, eikä aihepiiri ollut yhtään mieluisa.

Panikoin lentokentällä, joka näytti ihan CDG:ltä, mutta Pariisiin oltiin vasta lähdössä, joten Helsinki-Vantaalla kai mun oli pakko olla. Enivei, siellä oltiin Duussin kanssa jo portilla koneeseen nousemassa, kun tajusin etten ollut tehnyt lähtöselvitystä! Noin voi käydä vaan unissa, mutta silti epätoivo iski, ja katsoin kun Duussi lähti reissuun ilman minua :( Hetipian tuon jälkeen tajusin myös, että olin unohtanut konserttilippummekin kotiin! Ja kaiken lisäksihän olen oikeasti menossa Duussin kanssa tänä vuonna Helsingissä Musen keikalle, ja Pariisissa Maikin kanssa uukakkosta katsomaan. Unessa meni sitten immeisetkin sekaisin.

Mitäköhän tuollasen unen näkeminen taas meinaa? Ehkä sitä, että pitää pakata reissua varten huolella jo edellisenä iltana, sillä meno lentokentälle tapahtuu suoraan työpaikalta. Ei ole varaa unohtaa esim. niitä konserttilippuja! Ehkä mua rupeaa jo pikkuhiljaa tuo reissu jänskättämään kun h-hetki koittaa jo kahden lauantain päästä...

16.6.09

Makkaraa ja mahdollisesti vesisadetta

Tämänpäiväinen sääennuste ei oikein mieltä ylennä, mutta siitäkin huolimatta edessä on reipasta ulkona oleilua. Tänään on meillä tosiaan työporukan kanssa piknikki Luukissa, ja taivas on pilvessä ja enteilee sadetta. Onneksi siellä on grillikatos, jonka alle voidaan sitte kaikki sulloutua jos sadetta tulee.

Tällä kertaa mennään nyyttäriperiaatteella, joten syötävästä ei ainakaan pitäisi tulla pulaa. Paikalle pääsee varmaankin 15 ihmistä, joten viidentoista lajin lounas on tiedossa :) Oma panokseni on jälkiruoka (kuten aina), joten leivoin illalla yhden annoksen butterscotch chip cookieseja.

Hyvä ystävä Oulusta on kaupungissa, joten tänä iltana on luvassa paljon juttelua, keksien syöntiä, teetä ja ehkä jopa vähän xbox-soitantaa... Kiva ilta edessä siis! Huomenna kamulla on sitten treffit AC/DC:n kanssa stadionilla.

***

Selvisin hengissä (ja aika hyvässä kunnossakin) uuden työpaikan kesäjuhlista, joita vietettiin viime perjantaina Arabianrannassa. Illan esiintyjänä oli Martti Servo & Napander, jonka olen halunnut jo vuosikaudet päästä näkemään, ja nyt pääsin jopa ilmaseksi! Martti lunasti kaikki odotukseni, ja kivaahan se oli myös päästä pitkästä aikaa tanssimaan oikein paritansseja. Firmasta löytyy useampikin parkettien partaveitsi, joten pääsin pyörähtelemään humpan, twistin ja valssinkin tahtiin. Tuskin maltan odottaa joulujuhlia, jos taas pääsis tanssimaan!

Juhlista jäi käteen myös liuta uusia tuttavuuksia, mikä on positiivista, sillä tällä hetkellä tunnen vain murto-osan oman firman väestä. Eihän tässä menekään kuin muutama vuosikymmen, niin tätä 4 uutta ihmistä per bileet -tahtia opin tuntemaan kaikki kollegat...

11.6.09

Kissanleikkiä


Kisutkin sai Ameriikan tuliaisia: nimittäin oman tuulitunnelin! Tai eihän siellä muu tuuli käy kuin Penny-sukkulan lähdöstä aiheutuva viima. Leikistä olis tietysti pitänyt ottaa videokuvaa stillien sijaan, mutta harvoinpa se videokaan on ihan sama kuin katsoa leikkiä livenä omassa olohuoneessa :)

Tunneli on kivaa rapisevaa materiaalia, joten pelkkä sen kosketus saa kisut leikkimielelle. Penny on jo haka hyppäämään koko tunnelin läpi, niin että vain alkupäässä, vauhtia otettaessa tassut koskettavat tunnelin pintaa. Peanut ei ihan samaan pysty, mutta tykkää ottaa päikkäreitä piilossa tunnelissa :)

Kisut saivat tiistai-iltana tarvitsemansa rabies-rokotukset sekä mikrosirut; josko joskus tarvitsevat omat passit, niin sirut ovat jo olemassa. Reippaana kestivät eläinlääkärin suurten neulojen pistot ja Pennyllä oli kaikki muutenkin hyvin. Peanut puolestaan sai lekurilta vaatimuksen vähentää vähän painoa, jota oli pojalle ehtinyt kertyä hirmuiset 5,9 kg! Viiteen pitäisi päästä ja siihen painon pitäisi myös jäädä. Nyt meillä sitten punnitaan ruokaa ja tarjoillaan sitä vain kolme kertaa päivässä, max. Katsotaan puolen vuoden päästä josko tilanne olisi korjaantunut.

Yllä meidän uusi, ihana sohvapöytä :D
Pöytä on ollut hakusessa jo jonkin aikaa, ja tuo pisti silmään viikko ennen Vappua, kun oltiin äitini kanssa kaupungilla kattelemassa. Viimein maanantaina tuotiin se kotiin kokeiltavaksi ja siihenhän se jäi :), nätti.

Psst. Tuon ihanan hortensian sain lauantaina Duussilta ja Hepulta kihlauksen johdosta, kiitos vielä!

8.6.09

New York, New York

Vitsi, että oli mukava viikonloppu: päätettiin se katsomalla vihdoinkin yhdessä D:n kanssa Amélie, josta olen puhunut koko neljän vuoden yhdessäolon ajan. Leffailta kotona osoittautuikin huomattavasti mukavammaksi vaihtoehdoksi kuin maksaa 23 euroa leffasta teatterissa. Irtokarkit haettiin kyllä sohvalle myös :). Onneksi D tykkäsi Amélien maailmasta kovasti ja omatkin muistikuvat elokuvasta kirkastuivat lähes kahdeksan vuotta sen ensinäkemisen jälkeen. Kyllä se vaan on niin ihana :)

Lauantai-ilta oleiltiin kotosalla Duussin ja hepun tullessa yökylään. Ilta meni rattoisasti Kir royal -drinksuja ja Fresitaa maistellessa, ja pitihän se Rock Band 2 myös kaivaa hyllystä esille. Nelistään kun saa kokonaisen bändin kasaan.

Duussi nyt sai nähdä nämä loputkin reissukuvat jo meillä, mutta haluan laittaa muutaman Nykkikuvan myös tänne; onpahan arkistoa sitten itsellekin.

Miten ihanalta Manhattanin tuttu skyline näyttikään taksin ikkunasta. Tuli kumman onnellinen olo, kun tajusin että olin takaisin tuossa mielettömässä kaupungissa!


Vapaudenpatsaaseen olisi taas pitkän kiinniolon jälkeen päässyt sisällekin, mutta emme edelleenkään nähneet sitä tarpeelliseksi, joten ihailtiin patsasta tällä kertaa Staten Islandin lautalta (joka on muuten ilmainen ja menee puolen tunnin välein Manhattanin ja Staten Islandin välillä).

Valoja ja vilinää Times Squarelta. Käveltiin tuosta joka ilta ohi, koska hotellimme oli 42. kadulla, heti 7. Avenuelta käännyttäessä. Ei muuten ollut hintansa väärti hotelli, aika tavallinen sellainen vaikka piti olla hienokin. Näin kahden reissun kokemuksella Marriott päihittää Hiltonin mennen tullen. Tietty voi hyvinkin olla, että valittiin vaan väärä Hilton. Ja täytyy vielä lisätä, että ei me mitään upporikkaita olla; kaksi yötä kolmesta saatiin kuitattua D:n luottokorttipisteillä :)


Shoppailut jäi tällä kertaa vähän vähemmälle; tulihan sitä osteltua aika lailla jo länsi-rannikolla ekan lomaviikon aikana. Mutta lempikauppaan piti päästä, kun samanlaista en ole vielä löytänyt kuin Jenkkilästä. Liikkeessä myydään ihania vaatteita ja asusteita, sisustustavaroita ja huonekalujakin. Liikkeessä ei ole mitään modernia ja puhdaslinjaista, vaan kaikenlaista mielenkiintoista ja värikästä lautasista munakelloihin ja kynttilöihin. Sama pätee vaatepuoleen. Ja tuo kangaspeitteinen seinä peileineen oli jotenkin tosi siisti. Tuon suurimman peilin olisin mielelläni laittanut vaikka makuuhuoneeseen tai eteiseen. Kuvan sohva oli myös aikas hieno; ei nykyiseen kotiin kylläkään, mutta ehkä tulevaisuuden kotiin... Yhdellä sanalla sanoen: ihana.


Kun kerran Manhattanilla oltiin, niin pitihän sitä etsiä 30 Rockin näkymiä Rockefeller Centerin ympäriltä. Siinä on kans niin hauska tv-ohjelma :)



Toisena iltana kaupungissa meillä oli liput David Lettermanin show'n nauhoitukseen. Show kuvataan arkipäivisin klo 16-17, ja näytetään televisiossa saman päivän iltana. Kokemus oli mielenkiintoinen; enemmän ehkä D:lle, joka on Letterman-fani, kuin minulle. Kivempaa olisi ehkä ollut, jos tuon päivän ohjelmassa olisi ollut suosikkijulkimoita tai joku hyvä bändi, mutta ei käynyt meillä tuuri tällä kertaa. Heti seuraavana päivänä ohjelmassa olisi ollut esiintymässä Green Day (en yhtyeestä kamalasti tykkää, mutta on se sentään tunnettu).


Ulkona jonoteltiin helteessä jonkin aikaa, kun show'n henkilökunta ohjeisti yleisöä miten sisällä sitten käyttäydytään. Esimerkiksi "woohoo"-huudot olivat kiellettyjä: sekoittavat kuulemma herkät mikit. Pääneuvo oli, että "hearty laughs, after every joke". Sillä mentiin.


Cityorava Battery Park Cityn puistossa. Katto kivasti suoraan kameraan kun D otti kuvan :)


Vietettiin mukava lounashetki Keskuspuistossa, josta olin haaveillut neljä vuotta. Viime reissulla maaliskuussa ei oikein ollut piknikilmoja... Nyt lämpöä oli jopa liikaa, kun kolmen päivän ajan elohopea kipusi yli 30 asteeseen ja aurinko mollotti pilvettömällä taivaalla. Auringon laskettuakin lämpötila huiteli vielä 25 pinnassa. Eipähän tarvinnut tällaisen vilukissan palella!



Puiston kuumuuden jälkeen oli helpotus viettää tunteroinen MoMAn ilmaisen sisäänpääsyn perjantai-illassa, kun ilmastointi piti huolen, että sisällä ei tarvinnut hikoilla. Kierroksen jälkeen olin hyvin tyytyväinen, että emme maksaneet $15 sisäänpääsymaksua. Emme ehkä sittenkään ole kovin kulturellia porukkaa, tai pikemminkin ehkä moderni taide ei ole se meidän juttu.



Viimeisenä iltana - perjantaina - hakeuduttiin D:n kanssa syömään diner-päivällistä Johnny Rockets -nimiseen paikkaan East Sidelle. Ei siis mikään kulinaristipaikka, mutta meille tärkeä, koska kävimme samaisen ketjun toisessa dinerissa syömässä ekalla Nykin reissulla. Olikin kolmen viikon matkan ainut diner-ateria, joten nautiskelin burgerini ihan ehdan pirtelön kera - nam.

Semiraskaan aterian jälkeen päätettiin kävellä kymmenisen korttelia takaisin hotellille, ja hyvä että käveltiin, sillä osuttiin ihan sattumalta Bryant Parkiin, jossa ei oltu ennen käyty. Istahdettiin sitten pienen pöydän ääreen ja katseltiin myöhäisillan liikennettä ja nautittiin suurkaupungin kesän lämmöstä.

Vastapäisen pilvenpiirtäjän ikkunaan heijastui Empire State Building hienossa iltavalaistuksessaan ja siinä istuessani, rakkaan seurassa, tunsin itseni hyvin onnelliseksi. Siitäkin huolimatta, että molempiin jalkoihin oli korttelien matkan kävelyn jälkeen hiertynyt mukavan kivuliaat rakot. Tästä oli kiittäminen korkkarit + paljaat jalat -yhdistelmää.

Hotelliin päästyämme edessä oli enää pakkaaminen ja viimeiset näkymät öiseen kaupunkiin 37. kerroksen ikkunasta. Siinä keskustelun ja pakkaamisen lomassa D myös keräsi rohkeutensa ja esitti kysymyksen jota olen jo vähän aikaa toivonut. Mitenkä tämän nyt muutenkaan sanois kuin että: me ollaan nyt oltu reilut 2 viikkoa kihloissa! Hääpäivää ei ole päätetty, sormusta ei ehditty Nykistä hankkia, joten sitä etsitään parhaillaan. Mutta yhdessä ollaan pikkasen isommin kuin ennen :D

4.6.09

Ja yksi uusi osavaltio

Arvaatteko mikä tuo osavaltio on, joka tuli merkattua käytyjen listalle tällä reissulla? Kaikki Amazing Racea seuranneet tunnistavat paikan, kun sieltä yhdellä sarjan kaudella lähdettiin liikkeelle. Mutta kauniissa Coloradossa siis päästiin vihdoinkin käymään, ja D:n veljen kanssa sukuloimaan.

Denveriin siis lennettiin ja yhtenä päivänä ajettiin tuonne Red Rocksiin ihmettelemään sekä luonnon että ihmisen aikaansaannosta.

Punaisten luonnonkivimuotojen väliin oli rakennettu mahtava amfiteatteri, jonka koosta saa aika hyvän käsityksen tuosta valokuvasta. Kyllä ihmiset on vaan pieniä.

Maisemat kukkulalta olivat upeat; joka ilmansuunnassa näkyi vuoria, jollaisista Suomessa saa vain haaveilla. Usein matkoilla ollessa tuleekin sellainen tunne, että "vitsi, kun tämäkin paikka on jonkun koti; että näkymät omalta takapihalta ovatkin vuorista eikä vaikka koivuista".

Mutta on kotiin aina mukava tulla, ja kyllä niitä keittiön ikkunasta näkyviä koivujakin ehti kolmessa viikossa tulla vähän ikävä.

Tällaisia näkymiä katseltiin matkailuautosta ajaessamme Estes Park -nimiseen retkeilykaupunkiin.


Pitihän sitä tästäkin söpöläisestä ottaa kuva, kun olivat niin leikkisiä kavereineen :) Meillä ei taidakaan tällaisia olla Suomessa? Chipmunkseja siis.

Ameriikan hirviä kuljeskeli asutuksen liepeillä paljonkin ja olivat aika tottuneita ihmisiin, kun antoivat meidän noin lähelle tulla kuvaa ottamaan.

Päästiin sitten hevosilla kukkulan päällekin kahden tunnin ratsastusreissulla aurinkoisena tiistaiaamuna. Kauniit näkymät joka suuntaan. Lämpöä oli noiden viiden Colorado-päivän aikana noin 30 astetta joka päivä. Kuulemma tuolla alueella on jopa reilut 300 aurinkoista päivää vuodessa!

Coloradoon olisi kiva palata joku päivä. Ainut huono puoli oli paikan korkeus merenpinnasta, joka ei ainakaan minulle sopinut yhtään. Ja kamalan kuiva oli ilmakin, joten iho, silmät ja nenä kuivuivat aivan liikaa.

***
Toinen kokonainen työviikko on päivää vaille pulkassa ja viikonloppu tulee taasen tarpeeseen. Pitäisi ehtiä D:lle uutta polkupyörää katsomaan, jotta päästäis taas kahden vuoden tauon jälkeen yhessä seikkailemaan pyörillä Helsingin eri puolille.
Ja ohjelmaakin on jo luvassa, kun Duussi miehineen saapuu meille yövieraaksi lauantaina :) Tiedossa sitten jälkkäriherkkuja ja ehkä jopa hiukka rokkimusisointia... Sunnuntaina pitääkin sitten muistaa käydä äänestämässä, kunhan ehdin tutustua vähän ehdokkaisiin ja löytää sen omani.

Onhan kaikki jo äänestäneet? Ja jos ei, niin sunnuntaina sitten uurnille :D