31.7.09

Jyrinää ja salamointia



Näin meillä nyt työpaikalla, kun vartin päästä olisi pitänyt polkeä pyörä Vantaalta kotiin... Taitaa jäädä cykkeli viikonlopuksi sadetta pitämään nykyiseen katokseensa. Katotaan josko maanantaina sen vois polkea kotitalliin iltapäivällä.

Piti yhtä mopoakin mennä illalla koeajamaan, mutta onneksi sille on vielä toka mahdollisuus sunnuntainakin - jos tämä kaatosade ei sinne asti jatkuisi. Taitaapi tulla kotileffaviikonloppu, mutta sunnuntain kuvaa päästään kattoon oikein projektorilta, kun löydettiin vihdoinkin sellanen päivä joka sopii kahden pariskunnan jokaiselle henkilölle :) Ei meillä mennytkään kuin puolisen vuotta sen ettimiseen...

Ihan kivan rento viikonloppu siis tiedossa; ens viikolle onkin buukattu jo niin paljon juttuja, että vähän hirvittää jaksamisen puolesta:
  • Ke ja pe on Dragon-harjotukset + perjantaina myös saunailta
  • To on jo se Madonnan konsertti
  • La-aamuna tulevat äiti ja kummityttö Oulusta kahdeksi yöksi kylään ja tarkotus ois käydä ainaski Linnanmäellä

Mietinki, että mitä jos pitäs perjantaina pekkasen, niin vois ainaki nukkua pitkään ja näin jaksaa koko viikonlopun seurustella.

Mutta ensin tämän viikon rentoutumisviikonloppu, JEE!

28.7.09

Oikeaa kättä on ikävä

Kyllä sitä on hankala olla yksikätinen. Ja vielä niin, ettei oikeakätisenä pysty käyttämään oikeaa kättään, vaan apuna on ainoastaan hatara vasen.

Viime viikolla heräsin muistaakseni to-aamuna niin, että oikeaa rannetta pakotti. Niinkin paljon, että pohdin jopa särkylääkkeen ottamista. En kuitenkaan sitä tehnyt, vaan olen nyt sinnitellyt kipeän ranteen kanssa neljä päivää. Viikonloppu meni ihan jees, kun rutiini on toinen kuin arkena (LUE: ei näppiksen näpyttelyä eikä hiirtä).

Tänään sitten vaihdoin hiiren toiselle puolelle ja kirjoitan meilit ja muut vasemman puolen viispiikkisellä. Aikaavievää ja turhauttavan hidasta toimintaa :( Pitänee pari päivää kokeilla josko tämä muutos auttais. Muuten pitää lähtä asia tutkituttamaan. Varsinkin kun ei ole koskaan ennen tällaista ongelmaa ollu.

***
Mutta ranne onkin viime viikon ainut ikävä asia. Kaikenlaista kivaa ehti viikon aikana tapahtua:
  • Viime maanantaina illastin rakkaan ystävän seurassa Nuevossa, edellisestä tapaamisesta olikin jo vuosi!

  • Keskiviikkona pääsin praataamaan tyttöjen juttuja Maikin luo, missä tuoksui ihanasti korvapuustit heti eteisessä; saatiin taas sormus- ja hääkuvioita puhuttua ;)

  • Torstaina rakas kihlattuni palasi työmatkalta ja toi mukanaan nämä :) sekä isot varastot nami kahvikamuja. Ja tietty niin paljon haleja kuin tarve vaati!

  • Perjantaina oli D:n synttärit, mutta jetlagin takia pysyttiin kotosalla ja laitettiin herkkuruokaa (=tortillas + Sol). Lahjansa päivänsankari sai myös, kts. kohdasta sunnuntai.

  • Lauantaina pidettiin pienimuotoiset kakkukahvit kotona kavereille, jotka sattuivat vielä olemaan kaupungissa näin mökkeilykaudella. Päädyttiin illan lopuksi vielä mojitoille Teatteriin :)

Kirsikka-suklaatäytekakku à la Monster

  • Sunnuntaina oli kisujen yksivuotispäivä, jonka kunniaksi karvaturrit herkuttelivat tonnikalalla. Pitänee ottaa täysiä vuosia täyttäneistä vielä kuvakin, ehkä sitten taloontulon vuosipäivänä 2 kk päästä.

  • Samana iltana saimme naattia myös kuumailmapallolennosta Kaivarista Malmin lentokentälle.


Pallontäyttöprosessia Kaivarissa Suomenlinna
Meitä seurattiin...

Allamme aukeni Esplanadi ja Kauppatori.

Toivottavasti tästä viikosta tulee yhtä kiva!

22.7.09

To Shop in Paris and Die Happy

Ei nyt ihan noin, mutta tosi hyvät alennusmyynnit Pariisissa kyllä oli. Ei mitään suomalaisen vaivaisia 30 prosentin alennuksia, vaan ihan reilut puoleen hintaan -hinnat, joiden lisäksi oli laitettu 15-20% lisäale näin aleajan lopuksi. Että siitä kun laskee, niin ei paljon kannata jättää kivoja juttuja enää ostamatta ;)

Kuvassa oikealla hotellimme Axel Opéra, siellä Gare du Nordin ja Grands Boulevardsin välimaastossa. Aika kohtuuhintanen, pieni perushotelli. Positiivista paikassa oli se, että huone oli aika vasta rempattu ja näin ollen kylppärikin oli aivan priima. Enpäs ollut aiemmin paljoa tuolla puolella Pariisia pyörinytkään. Aika hassu juttu sinänsä, kun jotenkin oltiin Maikin kans siinä uskossa, että oltiin varattu hotelli jostain Marais'n lähistöltä, josta olisi lyhyt kävelymatka Les Hallesiin, jotta konsertin jälkeen päästäisiin kätevästi RERillä suoraan hotellin lähelle. Eipä sitte ihan niin käynytkään, vaan kävelyä konsertista palatessamme tuli reilut 20 min. eikä puolen yön jälkeen pimeässä tihkusateessa hotellille kävely kuulunut alkuperäissuunnitelmiimme. Mitään ongelmaa ei ollut, mutta yritettiin asemalta kuitenkin saada taksiakin, mutta matka oli kuulemma niin lyhyt, että kuskit eivät huolineet kyytiin!

Saavuttuamme perjantai-iltana hotellille, aikaa riitti enää illalliseen, joka nautittiin parin korttelin päässä hotellista. Paikkaa meille suositeltiin hotellin vastaanotosta, kun kysyimme mistä läheltä saisi ranskalaista ruokaa.

Päädyimme Le Chartier -nimiseen pienehköön paikkaan, johon piti jonottaa! Olipas eka kerta kun jonotin ruokaravintolaan kuin yökerhoon! Kauan ei tarvinnut jonossa viipyä, kun jo tultiin kahden hengen ryhmää noutamaan, ja me päästiin sisälle jakamaan pöytä tuntemattomien kanssa. Ei tuollaisessa paikassa tullut kuulonkaan, että tuoleja pidettäisiin tyhjinä ja kaikille tulijoille olisi kokonainen tyhjä pöytä. Paikka ei millään muotoa ollut fancy, mutta palvelu oli ystävällistä ja ripeää. Lisäksi kaikilla pöydillä oli paperiliinat, joihin sitten tilauksemmekin kirjattiin tarjoilijan toimesta ylös. Niihin laskettiin lopussa kuulakärkikynällä myös lasku :) (Toisessa pihvikuvassa tuo tilaus näkyykin lautaseni oikealla puolella.)

Ruoka oli kursailematonta ja ymmärrettiin jopa lähes koko ruokalista ranskaksi. Tietty jotain jäi vähän hämärän peittoon, mutta ei sillä väliä kun tilaa jotain mistä tietää mitä se suunnilleen sisältää :) Pihvillä ja ranskiksilla ei voi mennä vikaan, joten niillä mentiin. Syötiin, totta kai, myös alkusalaatit ja lopuksi jälkkärit; maassa maan tavalla. Suosituspunaviiniäkin tilattiin koko pullo, oltiinhan nyt vihdoinkin Pariisissa!

Alla jälkkärini Dame Blanche, jota en muista koskaan missään ennen tilanneeni. Hyvvää oli :D Eihän oikea vaniljajäätelö kuumalla suklaakastikkeella ja kunnon kermavaahdolla voi olla muutakaan. Hintaa muuten koko kahden hengen, kolmen ruokalajin illalliselle viineineen tuli abauttiarallaa 45 euroa. Ei paha.

Itse asiassa, tykästyimme paikkaan siinä määrin, että palattiin sinne vielä viimeisenä Pariisin iltanamme syömään! Sunnuntai-iltana jonoa oli ihan yhtä lailla kuin perjantainakin, mutta tällä kertaa meidät napattiin vielä kauempaa jonosta sisään. Sisäänohjaajana toimi charmantti herra, joka veti minut ravintolaan ihan kädestä pitäen. Kun päästiin istumaan, niin koko illan ajan sama mies kävi vähän väliä tarkistamassa onhan meillä kaikki hyvin. Sellainenhan ei kuulunut oikeastaan hänen työnkuvaansa, vaan pöydissä istuvat asiakkaat olivat jo tarjoilijan vastuulla.

Jälkkärienkin kanssa kävi niin, että kun tarjoilijaa ei vähään aikaan näkynyt, niin sisäänohjaaja sattui kysymään tilannetta, niin kerroin etten ollut vielä saanut tilattua jälkiruokaani. Hänpä sitten otti tilauksen vastaan ja lähti saman tien hakemaan herkkujamme keittiöstä - ja jätti minun jälkkärini merkkaamatta pöytäliinaan. Kun oltiin jo melkein valmiita, tarjoilijamme hoksasi jälkkärimme ja tuli korjaamaan erheen, kommentoiden samalla: "C'est vrai que vous êtes très belles, mais pas si belles!" Ei siellä ilmaseksi jälkkäriä saa vaikka olis nättikin ;)

Joten loppusummaan tuli mukaan munkin jälkiruoka; tarjoilija laski koko laskun järkyttävän nopeasti siinä meidän nenän edessä, ilman laskinta ja muistaen ulkoa kaikkien ruokien ja juomien hinnat!


Lauantaipäivä oli pyhitetty shoppailulle, vaikka tarkotuksena olikin palata hotellille hyvissä ajoin alkuillasta, jotta ehdittäisiin hiukan levähtää ennen konserttia. Yhdessä vaiheessa kipusimme katsomaan maisemia Printemps-tavaratalon katolle, missä minä en ennen ollutkaan käynyt. Hienosti sieltä näkyi Pariisin kattoja - ja tuo torni ;)

Ensimmäisenä aamulla suuntasimme vasemmalle rannalle Le Bon Marché -tavarataloon, joka osoittautuikin mahtavaksi valinnaksi. Ihania merkkejä ja paljon hyviä juttuja kunnon alennuksilla, mutta ei lainkaan ruuhkaa eikä väenpaljoutta. Paljon mukavampi ostospaikka kuin Haussmanin tavaratalot, minun mielestäni.


Mukaan lähtikin kollektiivisesti aika monta pussillista kaikkea kivaa. Yllä olevassa kuvassa siis lauantain saalis nätisti hotellihuoneen sängylle aselteltuna. Tavaratalosta löysin kaksi ihanaa Tara Jarmonin ohutta ja pehmyttä neuletta, jotka sopii hyvin loppukesään ja syksyynkin. Entisestä luottokaupastani Benettonilta lähti mukaan lyhyt tummansininen trenssi, joten nyt on välikausitakkikin kylmempiä säitä varten valmiina! Furlan pussin sisältö tulikin kuvattua vasta kotona; kuva löytyy tuolta aivan postauksen lopusta. Fauchonilla oli pakko taas vierailla ihailemassa kaikkia niitä herkkuja; kotiin sain tuotua kirsikkahilloa, teetä, ja pikkuleipiä nätissä peltirasiassa.


The future needs a big kiss. Näin sanoo kiertuepaitani, joka oli ihan pakko saada. Tällä kertaa sain jopa oman kokonikin, kun 12 vuotta sitten piti tyytyä L-kokoiseen unisex-paitaan, josta tuli ihan ok yöpaita. Olen jo ollut kerran töissäkin tuo t-paita päällä; ehkä se on vähän jopa casualin rajoilla, mutta onneksi meillä ei olla tuon pukeutumisen suhteen tiukkiksia :)



Sunnuntaina pitkään nukuttuamme ja ostoksia ihailtuamme lähdimme liikenteeseen joskus yhden jälkeen. Ajattelin, että kaikki paikat on sunnuntaisin kiinni, koska tavaratalot ovat kiinni. Lähdettiin siis viettämään flaneerausiltapäivää Marais'n kaupunginosaan. Emme sitten olleetkaan ainoita tämän ajatuksen saaneita. Alue oli ihan piukassa shoppailijoita, ja suurin osa oli turisteja! Vierailtiin aika monessakin liikkeessä; ihana oli käydä sellaisissa putiikeissa, joissa myydään meille täysin tuntemattomia merkkejä! Kaikkea kivaahan olisi ollut, mutta koitettiin pitää kukkaronnyörejä lauantaita tiukemmalla.

Ehdottomasti suurimpana heräteostoksena löysin itselleni mustan silkki-iltapuvun noin 70% alesta. Aika tarkkaan samanlainen kuin kuvassa yllä, mutta siis musta. Merkistä en ollut koskaan aiemmin kuullut, mutta on se sentään ranskalainen. Aika pitkään mietin, että löytyykö tuollaiselle pitkälle iltapuvulle käyttöä, mutta Maikki antoi luvan pukeutua siihen ainakin hänen tulevissa häissään. Joten ainakin yksi käyttökerta ensi vuodelle on jo tiedossa. Toisaalta firman joulujuhlat ovat aina olleet ihan iltapukukamaa, joten voihan sen ehkä sitten laittaa jo tämän vuoden puolellakin juhliin... Pitänee joku suuri kaulakoru löytää, kun näyttää tuossa kuvassa niin hyvältä.

Tadaa! Ei tullut mulberryä eikä muuta, vaan Furlan kaunokainen pääsi minun kainalooni. Laukussa yhdistyy kaikki vaatimukseni: pehmeä tummanruskea nahka, lyhyt hihna sekä pidempi, jotta laukkua voi käyttää messenger-tyyppisesti olan yli laitettuna ja sopiva hinta (-50%). Tää ois nyt niinku tosi onnellinen tuon löytymisestä :P Eipä tässä ole reissun jälkeen muuta laukkua tullut käytettyäkään.

Ehkä joku toinenkin kerta voisi matkustaa Pariisiin alennusmyyntiaikaan...

18.7.09

I Was Born to Be with You, in This Space And Time

360 asteen avaruuslava Stade de Francen pimenevässä illassa heinäkuun 11. päivä. Valot rävähti päälle Breathe-biisin tahtiin ja yleisö oli mukana heti ensitahdeista lähtien. Tunnelma oli pariisilaisyleisön joukossa kuitenkin hiukan eri kuin 12 vuotta sitten Olympiastadionilla. Mahtavaa joka tapauksessa <3

Bono hädin tuskin erottuu kännykkäkuvassa, mutta siinä se on keskellä, valokeilassa. Vasemmalla the Edge, suosikkikitaristini, ja yleensä olen vähän basistipuolueellinen... Aina ennen kuin löysin U2:sen musiikin, suosikkini kaikissa bändeissä oli basisti. Jostain kumman syystä, mutta toisaalta olenhan itekin mielestäni Rock Bandissakin parhaimmillani basistin roolissa. Ehkä se juontaa tuolta nuoruuden fanituksesta.

Larry bongoilee koko 360 astetta lavan ympäri kappaleen I'll Go Crazy aikana. Ihana nähdä, että rumpalikin pääsee pois rumpusettinsä takaa parin tunnin konsertin aikana. Bongorummun kanssa jaloittelu näytti olevan Larryn mielestä ihan metka juttu. Aika lähellä tunnuttiin mekin olevan kun hivuttauduttiin aina vaan jonkun pitkän tyypin takaa pois. Ei kuitenkaan haluttu lähteä tunkemaan eturiviin, siellä olisi vaan ollut tosi ahdasta ja konsertti olisi menny sivu suun jos ainoana tavoitteena olisi ollut eturiviin pääsy.

video


Otinpa sitten kännykällä vähän videotakin, yllä uuden levyn suosikkibiisini Magnificent. Kyllähän tuo keikan tunnelma ainakin pikkasen paremmin välittyy tuosta videosta kuin noista lavakuvista. Suosittelen kuuntelemaan koko biisin. Muhun se ainakin iski kuin a ton of bricks.

Yllä koko settilista; eivät sitte soittaneet Party Girl tai Electrical Storm biisejä, mutta ei se illan aikana haitannu yhtään. Saivat mut kuitenkin kyyneliin kahdella kappaleella (One ja With or Without You), olipa yllätys ;). Vaikea uskoa, että tuosta ihanasta illasta on jo melkein viikko aikaa, niin helposti sitä pääsee päässään takasin sinne kuuntelemalla samoja biisejä, tai kattomalla videonpätkiä netistä.

Kamalan vaikea on koittaa pukea sanoiksi miten onnistunut tuo reissu Pariisiin oli, ja varsinkin tuollaiset stadionkonsertit vaan pitää kokea paikan päällä, ei siitä pääse mihinkään. Yhdellä sanalla sanoen viikonloppu oli kokonaisuudessaan uskomaton.

***
D lähti tänään pari tuntia sitten viideksi päiväksi työmatkalle Jenkkeihin, joten kotona on nyt aika hiljasta. Koitan nauttia yksinolosta niin hyvin kuin pystyn. Suunnitelmissa on ainakin vähän lohtushoppailua (tai enemmänki kattelua), kodinhoitoa, paljon musiikinkuuntelua ja suomenkielistä tv:tä, ehkä joku ranskalainen leffa, kaikenlaisen kaman laittoa myyntiin Huutoon ja rauhallinen sunnuntaiaamu Hesarin seurassa. Ehkäpä bloggaan jotain myös muista Pariisin jutuista, sillä oltiinhan me siellä vähän pitempään kuin tuo la-ilta...

Kisut taitaa jo vähän ikävöidä isäntäänsä:


Livahtivat sitten molemmat D:n puolelle sänkyä peiton alle piiloon. Toivottavasti tulevat sieltä pois ennen torstaita.

8.7.09

Ihanuutta



Mustavalkoset videot vaan näyttää niin hyvältä. Ja aika komistus tuo Larry tuolla videolla, vaikka en noin niinku normaalisti noista sen korvakoruista tykkääkään ;) Vähän tulee mieleen tuon videon tyylistä iki-ihana Wicked Game.




Rantaa, hiekkaa ja rakkaustarinoita <3

6.7.09

Only 5 More Nights

Vähän meinaa jo ruveta tärisyttämään; tänä viikonloppuna se tapahtuu. Pääsen laulamaan, huutamaan ja itkemään toista kertaa elämässäni maailman parhaan bändin konserttiin. Ja vielä Pariisiin!

Innostusta vain lisää aamulla näkemäni kiertueen toisen konsertin (Camp Nou, Barcelona) settilista:

Miten odotankaan kuulevani tuon kaunistakin kauniimman Ultraviolet-kappaleen. Vähän olivat biisilistaa muuttaneet ekasta toiseen esitykseen, mutta suurelta osin biisit olivat samat. Uskallan odottaa, että myös lauantaina Pariisissa kuulisin kappaleet City of Blinding Lights, Ultraviolet, One, Walk On ja Pride.

2.7.09

Vai että heinäkuu

Minulle ei nyt kuukausien nimillä ole paljoa merkitystä, olenhan töissä koko kesän muutamaa pekkaspäivää lukuun ottamatta. Monille heinäkuu on kuitenkin se lomakuukausi, niin täällä meilläkin. Aika rauhassa saan nyt seuraavat 5 viikkoa painaa töitä kun esimies palaa töihin vasta 5.8. Toivon vaan, että ehdin saada mahdollisimman paljon tuona aikana tehtyä, jotta teen hyvän vaikutuksen koeaikani päättyessä.

Töissä on taas pitänyt kiirettä, mutta ollaan kuitenkin ehditty tauotella iltapäivisin, joskus jopa jätskin merkeissä. Meillä on tuolla keittiön pakastimessa tuutteja, joita saa ottaa kunhan laittaa "kassaan" 50 snt. Ei paha hinta, eihän? Homma toimii niin, että kuka tahansa voi ottaa kassasta rahaa ja hakea kaupasta sellasia tuuttipakkauksia täyttääkseen varastoja. Enimmäkseen se tuntuu kuitenkin olevan mun pomon vastuulla; saa nähä miten nyt käy ku hää on poissa...

***

Huomenna pidän ekan pekkaspäiväni ja lähden Ouluun viikonlopuksi. On jo korkea aika mennä moikkaamaan vasta synttäreitään viettäneitä kummilapsia; lahjat ostin Amerikasta, joten toivottavasti tykkäävät kun ei niitä oikein vaihtaakaan voi. Tiedossa myös torinrannassa istuskelua (ainakin pe-iltana saattaa vielä olla kaunista ennen kuin taas sää viilenee), kahvittelua ja lauantainen saunailta. Ja tietty pitää nukkua niin pitkään kuin nukuttaa!

Tajusin tuossa illalla, että me ollaan D:n kanssa yhtä aikaa kotona vain yhtenä viikonloppuna tässä kuussa. Minä käyn Oulussa ja Pariisissa, D lähtee työmatkalle Seattleen melkein viikoksi. Toisaalta ihan hyvä ettei meidän reissut osu päällekkäin, niin ei tarvitse kissanhoitajasta huolehtia. Toivotaan, että tuo ainokaisviikonloppu olisi edes kaunis niin voisi piknikkeillä tai retkeillä vaikka Seurasaareen. Kamalan nopeasti nämä kesäkuukaudet tuntuu hujahtavan, valitettavasti.

Loppukevennykseksi vielä meidän siveä pikkuprinsessa, joka muistaa nukkuessaankin peittää hännällä arat paikat ;)