Elämäni stressaavin päivä

Huomenna on edessä paluu arkeen, kun viikon mittainen talviloma on ohi. Viimeiset neljä päivää ovat olleet ihanan rennot; maanantaina pääsin rinteeseen lumilautailemaan, tiistai meni ajaessa Rukalta Ouluun ja lentäessä takaisin Helsinkiin, eilinen ja tämä päivä on tullut vaan levättyä kotona ja katottua aivotonta lifestyle-ohjelmistoa uudelta Liv-kanavalta. Ja olenhan minä paijannut kissojakin ihan yllin kyllin :) Tälläkin hetkellä Penny lepäilee sylissäni ja lämmittää reisiä tehokkaasti.

Noh, häät meni suurin piirtein suunnitelmien mukaan, mitään kovin suurta hässäkkää ei tapahtunut. Ainahan asiat olisivat voineet mennä täydellisemminkin. Mutta sää oli hääpäivänä valtavan kaunis, morsian vieläkin kauniimpi ja vieraatkin viihtyivät juhlissa. Oli ihana saada viettää juhlia ammattilaisten laittamana; hiukset ja meikki olivat onnistuneet. Mekkoonkin olin enemmän kuin tyytyväinen, kunpa tulisi pian taas jotkin juhlat joihin mekon voisi laittaa! (Poseeraamista voisi tietty vähän harjotella; ei muistu koskaan kameran edessä mieleen, että miten sitä voisi seistä vähän nätimmin...)


Oulun tuomiokirkon suurista ikkunoista paistoi aurinko sisään koko toimituksen ajan ja huomasin toisen kaason kanssa alttarin sivussa seisoessamme, että meidän mekkojen väri sopi aika hyvin kirkon ilojuhlan violettiin :)

Uudesta tukastakin taisin täällä jo jotain mainita, mutta ei se nyt niin kovin erikoinen ole. Vähän tukka tummeni ja lyheni, jotta kampaaja saisi sen häihin kauniisti föönattua. Tuon parempaa kuvaa ei omalla kameralla tullut lauantaina otettua. Sovittiin kyllä oman kampaajan kanssa, että toukokuun tienoolla laitetaan sitten jo vähän kesäisempää sävyä, kun se aurinko sitä kuitenkin taas (toivottavasti saadaan aurinkoa) vaalentaa.


Ja vaikka otsikko aika rankan kuuloinen onkin, niin kaiken kaikkiaan häät olivat hienot ja vähän loppuillasta ehdin itsekin rentoutua ja nauttia. Kaikkein stressivapain hetki taisi olla se, kun loppuillasta vedettiin aika ex tempore morsiamen polttariporukalla (+ sulhanen) oppimamme rivitanssi koko muulle juhlakansalle; vähänkö oli hankalaa manolot jalassa, mutta niin kivaa!
Askeleet meni jotakuinkin näin. (videon kuvalaatu ei ole paras mahdollinen, mutta you get the point.)

***

Meinas muuten Pudasjärven ABC:lla mennä usko ihmiseen, kun joku törppö oli nakannut mun puhelimen roskikseen! Ja oli lähellä ettei tullu talviloma reissusta pari sataa euroa kalliimpi, jos siinä ois jouduttu uutta puhelinta hankkimaan.
Tilanne oli jo huolestuttava kun oltiin ehditty ajaa sellanen 5 km jo Oulua kohti kun hoksasin ettei puhelinta löydy mistään. Eiku uukkari ja takasin ABC:lle kysymään josko joku ois sen löytäny ja toimittanu henkilökunnalle. Mutta ei. Palattiin takasin autolle ja minä jo melkein itkua tihhuutin, kun olin vasta joulun alla uuden puhelimen laittanu. Olin varma, että se oli tippunu mun sylistä kun olin ekaa kertaa noussu autosta, mutta ei sitä maasta löytyny. D soitti siihen eikä soittoääntä kuulunu autosta. D kävi vielä vikan kerran kuuntelemassa ulkoroskisten vieressä ja siellähän se Gavin DeGraw lauleli!

Joku oli tosiaan puhelimen maasta löytäny, mutta sen sijaan että olisi jaksanu kantaa sen sisälle asti, oli vaan nakannu sen vieressä olevaan roskikseen... Kuka tuollasta tekee?