I Was Born to Be with You, in This Space And Time

360 asteen avaruuslava Stade de Francen pimenevässä illassa heinäkuun 11. päivä. Valot rävähti päälle Breathe-biisin tahtiin ja yleisö oli mukana heti ensitahdeista lähtien. Tunnelma oli pariisilaisyleisön joukossa kuitenkin hiukan eri kuin 12 vuotta sitten Olympiastadionilla. Mahtavaa joka tapauksessa <3

Bono hädin tuskin erottuu kännykkäkuvassa, mutta siinä se on keskellä, valokeilassa. Vasemmalla the Edge, suosikkikitaristini, ja yleensä olen vähän basistipuolueellinen... Aina ennen kuin löysin U2:sen musiikin, suosikkini kaikissa bändeissä oli basisti. Jostain kumman syystä, mutta toisaalta olenhan itekin mielestäni Rock Bandissakin parhaimmillani basistin roolissa. Ehkä se juontaa tuolta nuoruuden fanituksesta.

Larry bongoilee koko 360 astetta lavan ympäri kappaleen I'll Go Crazy aikana. Ihana nähdä, että rumpalikin pääsee pois rumpusettinsä takaa parin tunnin konsertin aikana. Bongorummun kanssa jaloittelu näytti olevan Larryn mielestä ihan metka juttu. Aika lähellä tunnuttiin mekin olevan kun hivuttauduttiin aina vaan jonkun pitkän tyypin takaa pois. Ei kuitenkaan haluttu lähteä tunkemaan eturiviin, siellä olisi vaan ollut tosi ahdasta ja konsertti olisi menny sivu suun jos ainoana tavoitteena olisi ollut eturiviin pääsy.

Otinpa sitten kännykällä vähän videotakin, yllä uuden levyn suosikkibiisini Magnificent. Kyllähän tuo keikan tunnelma ainakin pikkasen paremmin välittyy tuosta videosta kuin noista lavakuvista. Suosittelen kuuntelemaan koko biisin. Muhun se ainakin iski kuin a ton of bricks.

Yllä koko settilista; eivät sitte soittaneet Party Girl tai Electrical Storm biisejä, mutta ei se illan aikana haitannu yhtään. Saivat mut kuitenkin kyyneliin kahdella kappaleella (One ja With or Without You), olipa yllätys ;). Vaikea uskoa, että tuosta ihanasta illasta on jo melkein viikko aikaa, niin helposti sitä pääsee päässään takasin sinne kuuntelemalla samoja biisejä, tai kattomalla videonpätkiä netistä.

Kamalan vaikea on koittaa pukea sanoiksi miten onnistunut tuo reissu Pariisiin oli, ja varsinkin tuollaiset stadionkonsertit vaan pitää kokea paikan päällä, ei siitä pääse mihinkään. Yhdellä sanalla sanoen viikonloppu oli kokonaisuudessaan uskomaton.

***

D lähti tänään pari tuntia sitten viideksi päiväksi työmatkalle Jenkkeihin, joten kotona on nyt aika hiljasta. Koitan nauttia yksinolosta niin hyvin kuin pystyn. Suunnitelmissa on ainakin vähän lohtushoppailua (tai enemmänki kattelua), kodinhoitoa, paljon musiikinkuuntelua ja suomenkielistä tv:tä, ehkä joku ranskalainen leffa, kaikenlaisen kaman laittoa myyntiin Huutoon ja rauhallinen sunnuntaiaamu Hesarin seurassa. Ehkäpä bloggaan jotain myös muista Pariisin jutuista, sillä oltiinhan me siellä vähän pitempään kuin tuo la-ilta...

Kisut taitaa jo vähän ikävöidä isäntäänsä:

Livahtivat sitten molemmat D:n puolelle sänkyä peiton alle piiloon. Toivottavasti tulevat sieltä pois ennen torstaita.