Ostin sitten huilun. Hopeisen sellaisen. Se oli rakkautta ensi kosketuksella. Huilu on kevyt, läpät toimivat höyhenenkevyesti, sen ääni on pehmeä ja herkkä. Piti mennä vaan kattelemaan eri huiluvaihtoehtoja, ehkä pyytää saisiko jonkun niistä kotiin kokeiltavaksi...
Mutta koska olen nyt jo kuukauden päivät uuden huilun hankintaa harkinnut, sai harkinta jäädä kun sain kaupassa kokeilla tätä Yamahan kaunokaista ♥
Entisen huiluni olin saanut 11-vuotiaana vanhemmiltani, joten sen jättäminen vaihdossa kauppaan ei ollut ihan selvää. Vähän tuli hetkeksi ikävä. Mutta kun vielä eilen illalla ensimmäisen kerran soitin uutta kumppania kotona, niin ei sitä enää vanhoja muistella ;) Eroja vanhaan oppilashuiluuni on paljon, sillä nyt on käsissä hopeahuilu. Lisäksi valkokultaiset jouset tekevät läpistä niin herkät, että tuntuu kuin sormetkin olisivat muuttuneet yön yli näppärimmiksi. Uusi juttu on myös huilun avoläppäisyys, mihin onneksi voin pikkuhiljaa totutella aukoissa nyt olevien muovitulppien ansiosta. Odotan jo kovasti sitä päivää, kun oman soiton voi tuntea kirjamellisesti sormenpäissä asti!
***
Olin jo ajatellut ostaa tänä keväänä uudet silmälasit, mutta kaikki muut ostokset saavat nyt odottaa. Huilussa - niin ihana kuin se onkin - on maksamista joksikin aikaa :( Onneksi se on lähes ikuinen, verrattuna nyt ainakin kenkiin, kippoihin ja vaatteisiin, joihin mun rahat usein tuppaa menemään. Onneksi tykkään kotiruoasta ja leipomisestakin; näin liiallista ulkona syömistä on helppo välttää.
Nyt soittamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti