27.7.13

Ylläripylläri!

Kääk! Ja kääk!! Ja vielä kerran kääk!!!

Muuta en viikko sitten lauantaiaamuna osannu sanoa, kun päiväksi tehdyt suunnitelmat meni kertaheitolla uusiksi, kun Oulun yöjunalla tulikin kaksi ystävää yhden sijaan :) Mun leuka loksahti ja itku meinas tulla kun tajusin, että nyt on jotain meneillään. Tytöt oli suunnitellu mulle polttarit!

Luulin, että meitä olisi me neljä oululaista vaan, mutta brunssipaikalle saavuttaessa näin vielä neljä muutakin ystävää! Silloin pääsi itku. Eikä onnenkyyneleiltä vältytty myöhemminkään, kun sain kuulla pianoserenadin...

Näin jälkikäteen päivää makustellessa päällimmäisenä mieleen jäi ruoka (huom. syötiin enempi ku juotiin) ja ne ihanat ihmiset, jotka jaksoivat hillua mun kanssa koko pitkän päivän. Syötiin ihana brunssi Café Ursulassa, kiipeiltiin Ruoholahdessa, otettiin hetki rennosti kotona, jonka jälkeen risteiltiin laivalla Helsingin itäpuolella, nautittiin mahtava meksikolaisillallinen ja pantiin jalalla koreasti mojiton voimalla. Nappipäivä!

 

Ja pääsin vihdoinkin tanssimaan kaikkien tämänkesäisten suosikkieni tahtiin: räppiä Seattlesta, vähän huumorimusaa ja illan vikaksi tuo videon biisi tuossa yläpuolella. Sitten kotiin nukkumaan ja seuraavana aamuna valmiiksi katettuun aamiaispöytään viiden polttariseurueen jäsenen kanssa, jotka jäivät yöksi :)

14.7.13

Lomalaisen kuulumisia

Nyt kun olen kolmatta päivää kesälomalla (juhuu!) niin tuntuu siltä, että olen päässyt hienosti eroon työajatuksista - win!

Aamuisin nukun, jos nukuttaa ja tänäänkin tuli siksi syötyä aamiainen vasta puolilta päivin :P Mutta niin sitä saa lomalla tehäkin, mun mielestä. Kaikista parasta lomalla on aikatauluttomuus.
Tänä viikonloppuna piti olla jo ensimmäinen lomavieras käymässä, mutta se visiitti siirty jonnekin tulevaisuuteen; toivottavasti kummiski kamu ehtisi vielä mun loman aikana käymään. Ensi viikolla tulee sitten kaksikin ystävää Oulusta peräkkäisiksi öiksi vierailulle - mikäs sen mukavampaa! Näin yksinasujana yövieraat ovat aina tervetulleita, koska aamut ovat kaksin niin paljon mukavampia. Aamiaiskeskustelut on yleensä ihan parhaita, ja voidaan jakaa Hesari ja syödään pitkään ja hartaasti.

Mutta sitä ennen on tiedossa vielä sushilounastreffit huomenna, sitten illalla kahvittelu-/leffatreffit ja tiistaina päiväreissu kesä-Turkuun. Lomalla on ihanaa <3 br="">

Kesän suosikkiaamupala: turkkilaista jogurttia, raejuustoa, marjoja ja cashewpähkinöitä
Ihan löhötessä ei ole lomapäivät menneet, sillä perjantaina piti kovasti selvittää puhelimitse rokotustietoasioitani, jotta lääkäri saisi kirjoitettua minulle lääkärintodistuksen viisumia varten. Kuulemma lain mukaan jokaisesta suomalaisesta (ja Suomessa koulunsa käyneestä) pitäisi olla siellä peruskoulun aikaisessa kotikunnassa rokotustietopaperit arkistossa. Ja näistä papereista olisin kaivannut kopiota lääkärille. Mutta monen puhelun, ja useamman päivän odottelun jälkeen, vastaus Oulusta oli, että mun papereista ei näy jälkeäkään... Meinasi jo epätoivo iskeä, mutta mukava lääkäri oli sitä mieltä, että tilanteesta selvitään sillä, että käyn pikaisesti päivittämässä rokotukseni. Ja ainut vanhaksi mennyt oli jäykkäkouristusrokote.

Niinpä nyt on sitten vasen olkavarsi tulessa, lihakseen sattuu, mutta toivon saavani huomenna tarvitsemani lääkärintodistuksen!


Kuinka monella teistä muuten on tullut parinkympin tällä puolen mieleen, että pitäispä varmaan käydä ottamassa tuo jäykkäkouristusrokotus? Mulle ei ainakaan kukaan missään vaiheessa aikuisikää ole kertonut, että tuo rokotus pitäisi muistaa käydä hakemassa noin kaksvitosena. Eli melkein 10 vuotta mun jäykkäkouristussuoja on ollut vanhentunut :(

Lääkärin kanssa keskusteltiin asiasta ja hän kertoi, että hyvin monella nuorella äidillä esim. on omat rokotukset ihan hunningolla, mutta lasten rokotuksista ollaan hyvin perillä. Lääkäri epäili, että miehillä tilanne on parempi siksi, että armeijassa nuo kaikki hoidetaan kuntoon. Eli oispa ollut kiva, jos joku ois lukiossa huikannut, että muistakaa sitte siellä opiskelujen lomassa käydä myös rokottautumassa :)

1.7.13

Pyörä pyörii - vihdoinkin!

Laitoin viime perjantaina postiin viisumihakemukseni. Päivää aiemmin olin saanut kotiin ruskean kirjekuoren, jossa oli pumaska lomakkeita ja ohjeita toisten lomakkeiden ja todistusten hankintaa varten. Tuota päivää oli odotettu aika tarkalleen 11 kuukautta. Mutta nyt on konsulaatissa tieto, että minä haluan viisumin. Ja näin ollen myös luvan aloittaa uuden aikakauden elämässäni Amerikan maaperällä.

Tällä viikolla ohjelmassa siis syntymätodistuksen metsästystä, passikuvien ottamista ja labrakokeiden ajanvarausta. Vasta sitten kun olen saanut haalittua kaikki tarvittavat paperit itselleni, voin ilmoittaa asiasta (kirjeitse tietysti) konsulaattiin, jotta he voivat sitten varata minulle haastatteluajan.  *jännittää*

Jottei mielessä pyöris jo tarpeeksi asioita, niin nyt on iskeny vakava kuume. Nimittäin pyöräkuume! Päätin jo kauan sitten, että kun muutan maasta, saa 13 vuotta minua hyvin palvellut keltainen salamani jäädä Suomeen. Ja kun lauantaina kuulin, että sille olisi jo ottajakin, niin enköhän samantien ruvennut kattelemaan, että mitäs pyöriä sitä tuolla meren takana oliskaan tarjolla...

Tässä pari ennakkosuosikkia: monipuolinen ja menevä, mustanpuhuva "pahis" ja täydellinen paketti lisävarusteineen kaikkineen. Uijjui, tahtoo pyöräkauppaan!

5.6.13

Kesä yllätti!

Nyt on jo kesäkuu! Jä täällä vielä Suomessa ollaan... Mutta! Eilen sain tiedon, että hakemus jolla haettiin mulle lupaa anoa viisumia, on hyväksytty :D Eli Ameriikasta on lähetetty D:lle paperi, jossa lukee "Approved", ja samaisesta paprusta on lähetetty kopio suurlähetystöön tänne Suomeen. Eli jos ei kohta ala tapahtua edistystä tässä viisumisasiassa, niin en kyllä ala :P

Joten nyt on pientä stressiä heti havaittavissa, kun mieleen tulvii asioita joita pitää saada hoidettua. Esimerkiksi jos jollakulla on tarvetta tv-tasolle, kirjahyllylle, mustalle jalkalampulle tai kullatulle krumeluurikokovartalopeilille, niin semmosia ois myytävänä. Ja pitää ruveta miettimään miten rakkaimmat huonekalut ja (lukuisat) astiat saadaan matkaamaan turvallisesti sinne Yhdysvaltain länsirannikolle. Sekä mitä kaikki papereita kisut tarttevat lentomatkaa varten. Ja lista jatkuu...

Mutta kaikkea tuota ennen voin vielä keskittyä hauskoihin juttuihin, kuten häiden suunnitteluun, kihlasormuksen metsästykseen ja Suomen kesän valoisuudesta nauttimiseen. Eka on vielä aika pitkässä kuusessa (mutta on mulla mekko jo!) ja tokaa edistetään taas tänä iltana kun menen ystävän kanssa erään kultasepän ateljeehen vierailulle. Perjantaina taas vietetään valoisaa ilta työkavereiden kanssa pistäen jalalla koreasti firman kesäjuhlissa. Tanssimaan pitää taas päästä; nälkä vain kasvoi Duussin ihanissa häissä :)

Tämä biisi on ollut tehosoitossa meillä toimistossa tän viikon:

 

Oiskohan perjantain tiskijukalla tuo, niin voisi käydä toivomassa ;)

16.5.13

Suukolla terveeksi

Täällä sitä taas ollaan; sairassohvalla. Plääh. Oikeesti. Plääh-plääh. Tämmönen kuukauden välein sairastaminen on tosi ikävää. Enkä tietenkään ehtiny pysähtyä heti kipeeksi tultuani sairastamaan, vaan piti hoitaa sovitut menot. Ja mielelläni kyllä hoidinkin, kun pääsin ensimmäistä kertaa eläessäni soittamaan univormu päällä sadoille ihmisille, ja vielä alttohuilua!



Äitienpäiväkonsertissa! Ja se meni hienosti sekä soiton että tunnelman puolesta :) Sieltä en siis millään voinut olla pois, kun kakkoshuilistia tarvittiin ja olin ainoa sellainen. Joten seurauksena on sitten sairastettu koko viikko.

Mutta lääkärin diagnoosilla "alkava korva- ja poskiontelontulehdus" mennään. Terveyttä haetaan Duactilla, nenäsuihkekortisonilla ja jätskillä. Viimeisen noukin mukaani matkalla lääkäristä kotiin. Nyt on hyvä kannustaa Suomi voittoon ja naatiskella sohvalla jätskistä ja parvekkeen raollaan olevasta ovesta tulevasta kesäisestä lämmöstä.


7.5.13

Allez la France, allez!

Takana on ihana pitkä viikonloppu (eilen olin pekkasella), ja töihinpaluuta helpottaa kummasti tieto siitä, että jo torstaina on seuraava vapaapäivä :)

Eilen seurattiin iskän kanssa vieretysten Suomen leijonien (aika takkuista) peliä täpötäydellä kisa-areenalla ja olihan siellä tunnelmaa! Siitäkin huolimatta, että ainakin meidän selkien takana istuvat suomalaisfanit huutelivat toisessa erässä jo vähän ikäviäkin juttuja omilleen, kun pelistä ei meinannu tulla mitään. Mutta onneksi me oltiin vähän Ranskankin puolella, joten oli mukava nähdä fransmannien pysyvän puolitoista erää hienosti Suomen kyydissä (ja taisivat ekassa erässä mennä jopa vähän edelle). Iskä jopa tunnusti trikolorin värejä ostamallaan Ranskan joukkueen kaulaliinalla :D


Olen todella onnellinen, että meillä on iskän kanssa hyvät välit. Emme ehkä olen maailman läheisimmän oloiset isä ja tytär, mutta meidän perheessä nyt on aina ollut aika hiljaista tuolla pussailu- ja halailuosastolla! Yritän itse olla se ensimmäinen sukupolvi, joka ei pihtaile halausten kanssa. Ja koitan ihan sanallisestikin kertoa miten tärkeitä ihmiset mulle ovat, mutta kumman vaikeaa se usein tuntuu olevan :(

Mutta leppoisat pari päivää meillä iskän kanssa joka tapauksessa oli, ja huipennuksena siis tuo jääkiekko-ottelu. Urheilu (ja penkkiurheilu) on aina ollut meillä se semmoinen yhdistävä tekijä. Muistan hyvin miten pienenä aina katsoin iskän kanssa talvilajeja telkasta; hiihtoa, mäkihyppyä ja yhdistettyä. Sittemmin erikoistuin itse tenniksen seuraamiseen Eurosportilta, mutta sen loputtua olen taas löytänyt itseni talviviikonloppuisin katsomasta hiihtoa kolmin kissojen kanssa. Siitä vaan tulee tuttu ja turvallinen olo.

Niin, ja viikonlopun toinen suuri ilonaihe on löytynyt hääpuku! Joo, oikeesti. Mulla on nyt hääpuku. Joka päällä mennään naimisiin. En tiedä mikä päivä, mutta tänä vuonna *fingers crossed* kummiski! Ja se on niiiiin ihana se puku. IIIIHANA :D

29.4.13

Mitä kiekkoa?


Tasan viikon päästä ollaan iskän kanssa istuttu jo pari tuntia Hartwall-areenalla seuraamassa jääkiekon MM-kisoja. Enpäs ois uskonu, että minä joskus tommoseen hömpötykseen lähtisin mukaan. Mutta tänä vuonna ostin iskälle helmikuussa synttärilahjaksi lipun (ja itelleni toisen jotta pääsen kaveriksi), niin sinnepä siis ens maanantaina!

Saa nähä mikä on meno, mutta iskä valkkas semmosen pelin, että ainakin paperilla Suomen pitäis kyllä voittaa :)