Haettiin Penny eläinlääkäriltä vähän jälkeen seittemän, ja minä olen sen jälkeen ehtinyt itkeä jo kahteen otteeseen. Ensiksi nähdessäni Pennyn vetiset silmät, ja toisen kerran seuratessa avuttomana sivusta miten toinen törmäilee seiniin, hyllyihin, sohvaan ja kaikkeen. Ei kestä lemmikin kumppanin herkkä sydän nähdä toista tuossa kunnossa. Ja tätä kauhua pitäisi kotihoito-ohjeiden mukaan kestää vähintään 10 vuorokautta, jotta leikkaushaavalla on aikaa parantua rauhassa. Jos Penny pitkän pinnansa avittamana saa kuitenkin kaulurin ennen aikojaan pois, hoitaja ehdotti tilalle vauvanpaitaa, jonka voisi kustomoida kissalle sopivaksi etutassuaukoilla :)Toivotaan, että paraneminen sujuu suunnitelmien mukaan, ja jo ensi viikonloppuna Penny olisi oma itsensä. Ilman kauluria.
Oma toipuminen kolmen päivän saikulla tuntuu menneen aika putkeen, nimittäin huomenna saattaa olo olla jo koko lailla normaali. Tiistai-illasta lähtien olen ollut vatsataudin kourissa (ensimmäistä kertaa elämässäni!), ja rajun ensimmäisen yön jälkeen pari päivää meni Jaffa-vesi-marjakeitto -kuurilla. Tänään mieli teki subia, ja D sellaisen toikin kotimatkallaan toipilaalle :)
Nyt kun tauti on selätetty (koputtaa puuta), voin muistella ilman sen suurempaa pelkoa öistä pyörtyilyä ja ambulanssimiesten visiittiä. En ollut muuten ennen tiistain ja keskiviikon välistä yötä koskaan ennen pyörtynytkään. Silloin heräsin neljän aikaan eteisen lattialta enkä heti tajunnut missä olin, mitä oli tapahtunut tai mihin olin menossa. Olin purrut alahuuleen reiän sekä sisä- että ulkopuolelle ja tainnut lyödä leukanikin samalla, sillä seuraavana päivänä siinä oli mukava mustelma. Pyörryin vielä pari kertaa ambulanssia odottaessa, D:n pelätessä vieressä, että musta aika jättää. Ambulanssin saapuessa pahin olikin jo ohi, joten tarkistivat vaan perusjutut ja kehottivat menemään lääkäriin jos olo ei seuraavana päivänä kohene. Kohenihan se, mitä nyt vatsa oli kipea kaksi päivää lisää, mutta pysyipähän nesteet sisällä.
Toivottavasti saan odottaa seuraavaa noro-, rota-, mitä-tahansa -vatsavirusta taas 28 vuotta. Tai kivahan tuo ois jos se ei koskaan tulisi uudestaan.
hui kamala! varmaan pelottais ihan hirmusti tommonen pyörtyily. ite oon heränny vaan kylppärin lattialta mutta siihen liittyy joku ihan toisenmoinen vatsaflunssa....
VastaaPoistaVoi apua! Hyvä, että olo on parempi ja ettei tarvinnut lähteä ambulanssilla pii-paa!
VastaaPoistaToipumista Penny-pikkuiselle ja sullekin vielä! :)
Minäkin toivon, ettei tarvitse mitään vatsatautiviruksia enää ikinä kärsiä. Onneksi D oli kotona (toivottavasti vaan ei itse saa tautia), sillä tuommoiset vie energian ihan täysin. Ja varsinkin kun sie olet ylipäätään niin hentoinen nainen niin ei ole ihmekään, jos pyörtyilytti.
VastaaPoistaOnneksi (/toivottavasti) kaikki on jo onnellisesti ohi. (Triviana semmoinen, että ainakin noro-virus leviää pisaratartuntana ja elää pinnoilla kolme päivää, minkä takia se on erityisen ärhäkkä tarttumaan. Eikös olekin kivaa?)
Terveenä ollaan taas, ja töissäkin takasin. D ei ole tullut kipeeksi vielä, toivotaan parasta. Kiitos kaikille toivotuksista!
VastaaPoistaNyt vaan hoivaillaan Penny kuntoon, jotta saadaan tuo kauluri pois mahdollisimman pian. Se pientä eniten taitaa ahdistaa.