3.4.10

Artificial Horizon

Olen viime viikot kuunnellut töitä jouduttaakseni U2 fan clubin levyä, jossa on tosi kivoja remiksejä tutuista biiseistä. Jotkut niistä tuntuu herättävän suuria tunteita jokaisella kuuntelukerralla. Liekö itse jotenkin herkässä mielentilassa vai mitä, mutta taas ollaan menty aikamoista tunteiden vuoristorataa pari viikkoa. Siitä osin johtuu pitkä blogihiljaisuuskin.

Meillä eletään nyt päätösten aikaa, kun yritetään saada aikaan päätös siitä milloin muutetaan D:n kanssa Amerikkaan. Jos muutetaan lainkaan. Jos ei muuteta ollenkaan, se tarkoittanee meidän jutun loppua. Niin isoja asioita, että sitä tuntee itsensä kovin avuttomaksi, ja päätöstä ei ole helppo tehdä. On ehkä epäreilua raapaista vain pintaa täällä, mutta kun en pysty asiaa suullisesti selvittämään edes D:lle, niin miten osaisin sitä paremmin kirjoittaa. Ei oikein tiedä millainen kevät tästä vielä tulee.

Kun tulevaisuutta ei ajattele niin asiat on aika hyvin. Mutta muutto toiselle puolelle maapalloa pelottaa. Miten tuollaisen päätöksen pystyy tekemään, ja jättämään taakse kokonaisen elämän Suomessa? Jos kaikki menisi hyvin niin ei siinä mitään, mutta mitä jos haluaa palata Suomeen eikä täällä olekaan enää mitään; ei työpaikkaa, kotia eikä paikkaa minne mennä. Koita tässä sitten tehdä loppuelämää koskevia ratkaisuja...


Yksi remikseistä yllä.

5 kommenttia:

  1. No huh. Ei oo helppo päätös. Tai siis miulle se oli, mutta ymmärrän kyllä tuon siun pelon. Mutta...Onko kaikilla niillä asioilla, jotka pelkäät Suomessa menettäväsi, mitään merkitystä sen rinnalla, että jäämällä Suomeen olet yksin ja päästät elämäsi rakkauden menemään?

    "Si tu ne montes pas dans le train une fois qu'il s'arrête devant toi, tu ne pourras plus le rattraper." Näin sano Kulta miulle aikoinaan, ja oon tosi onnellinen, että en antanu silloin junan mennä menojaan. :)

    VastaaPoista
  2. Hei hun, kyllä sulla aina on koti Suomessa. Jos ei omaa niin vaikka sitten minun :) Tarkoitan vaan sitä, että se ei saa olla syy miksi et lähde että ei ole paikkaa tulla takaisin. Aina sulla semmonen on. Ja työpaikoillakin on taipumus järjestyä, kääntäjänä sulla on myös mahdollisuus tehdä friikkutöitä joilla pitää itseään hengissä jonkin aikaa jos ei muuta työtä irtoa.

    Se on iso päätös, ja onpa se lopputulos kumpi tahansa niin se on vaikea joten ei ole mikään ihme että pelottaa. Mutta sun on tehtävä päätös. Joo tiedän, en paljon auta, mutta kun ei sitä päätöstä voi muut tehdä kuin te kaksi. Sie olet jo pitkään sitä vältellyt.

    VastaaPoista
  3. Kovasti voimia ja tsemppiä päätöksiin! Aina löytyy sulle paikka täältä ja onneksi on nämä nyky-yhteydet niin ei tartte olla yssikseen missään päin maailmaa. Täältä terkkupotkuja ja voimahali!

    VastaaPoista
  4. Lähetän kaikki mahdolliset tsempit ja halit sulle ja teille sinne. On itselläkin niin avuton olo, kun ei voi oikeasti auttaa sua - kuten A tuossa ylempänä sanoi, päätös on vain teidän tehtävissä. Mutta tukena ollaan täälläkin ihan joka tapauksessa, tiedäthän sen.

    Harmittaa, ettei nyt perjantaina ehitty/voitu nähdä. Mutta vappuna sitten, pupu! Sillon jutellaan kaikesta joohan.

    VastaaPoista
  5. Pupuce: Hyvin sanottu kyllä, mutta kunpa olisinkin varma tuosta elämäni rakkaudesta. Eikö olon pitäisi olla varmempi jos se on oikeasti kyseessä? Kaikki tämä miettiminen on saanut epäilemään sitäkin :(

    A, Duussi, Marjo: Kiitos tuesta ja tsempistä; niitä molempia tarvitaan varmasti, on päätös mikä tahansa.

    VastaaPoista