Poljin tänään toista päivää peräkkäin töihin Keskuspuiston kautta. Tänä aamuna näin matkan varrella haukan. Iltapäivän kosteassa, sadetta enteilevässä säässä sudenkorennot parveilivat pyörätiellä. Hyvä kun eivät jääneet pyörän alle.
Aamuisin on tosi vaikea nousta ja iltaisin on hiljaista. On paljon aikaa ajatella, mutta päässä vain humisee. En tiedä tiedänkö enää mitään.
Tämä kappale pukee sanoiksi aika osuvasti viimeisen viikon fiilikset. Olisiko mun sittenkin pitänyt lähtä?
Voi muru, voimia sinne kovasti ja haleja! Ei varmastikaan oo helppoo nyt, mutta kyllä sieltä varmasti tulee valoa tunnelin päässä, asiat kun pyrkii järjestymään parhaiten päin. Voimia arkeen ja soittele milloin vain, jos haluat jutella. Mulla kun on päivystys nykyään yötä päivää :) On kyllä kaunis kaihobiisi..
VastaaPoistaKulta! Anna kaikkien ajatusten ja tunteiden vain tulla, surullisten ja haikeiden ja toivottavasti myös niiden jotka saavat välillä ainakin hetkeksi iloiseksi. Niiden kautta se kai vähitellen hahmottuu, mitä oikeasti haluat; joskus täytyy vain kulkea hankalimman kautta... Tärkeintä kai että kuulostelet itseäsi ja ajatuksiasi niin rehellisesti ja rauhallisesti kuin pystyt.
VastaaPoistaEi oo tarkoitus täältä vaan ladella jotain kliseitä... mutta nämä sanat nyt paremman puutteessa, ennen kuin pääsen sunnuntaina taas halaamaan sua.
Ja hei, itseäni on tämä ajatus joskus lohduttanut: kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista. :)
sana vaan ja hyppään junaan. koska vain tarvit kuuntelijaa tai kädestä pitäjää.
VastaaPoistaKiitos kullanmurut sanoista ja haleista, elämä ois niin paljon kamalampaa ilman ystäviä <3
VastaaPoistaOli vähän heikompi päivä tuollon, mutta tänään on sentään perjantai ja saa levätä!