Rutiininomaisen, joka-aamuisen teenhakureissun toimistolla muutti sykähdyttävällä tavalla kollegan kertoma uutinen. Viime perjantaina, uudenvuodenaattona on ihana työkaveri kuollut äkillisesti. Sydänkohtaukseen. Hän oli juuri täyttänyt neljäkymmentä vuotta marraskuussa, päivä oman syntymäpäiväni jälkeen. Ei tällaista voi ymmärtää.
Hän oli järjestänyt kuuden hengen porukallemme laskettelureissun tammikuun lopulle, hänellä oli paljon muitakin suunnitelmia, mukavia juttuja edessäpäin. Ja sitten tulee viikatemies ja vie...
Pistää kummasti ajattelemaan omaa olemassaoloaan ja sitä, että miten tätä elämää pitäisi kuitenkin muistaa elää täysillä eikä odotella aina jotain parempaa tulevaksi. Saattaahan se olla, että sitä tulevaa ei ole.
Sydän on säröillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti