12.8.11

Kesän kilometrisaldo

Olen polkenut toukokuun alusta lähtien pyörällä töihin lähestulkoon joka päivä. Päivät jolloin olen lähtenyt töihin bussilla on laskettavissa yhden käden sormilla. Olen itsestäni ihan pikkasen ylpeä, varsinkin kun viime perjantaina meni tuhannen poljetun kilometrin raja rikki! Kilometrimääriä olen seurannut näinkin tarkkaan siksi, että firmamme ottaa osaa leikkimieliseen kilometrikisaan netissä. Naputtelen sitten parina päivänä viikossa ajettujen kilometrien määrän nettisivulle ja näen miten sijoitun listalla kollegoihini nähden. Onneksi olen niin kaukana kärkinimien luvuista, että mitään paineita en sijoituksestani ota. Kiva vaan kun näkee mihin määrään sitä pääsee syyskuun loppuun mennessä. Jos kelejä riittää eikä syyskuusta tule kauhean sateinen, niin olen ajatellut ajaa vielä sillon työmatkat pyörällä.

Kilometrit, säästetyt bensalitrat ja säästetyt CO2 kilot
Pyöräilyssä on paljon hyvää, kun rahaa säästyy jopa pari sataa euroa ja kunto kasvaa kohisten (ja ähisten ja puhisten). Huonoja puolia en oikeastaan ollut edes tajunnut ennen viime viikkoa, kun niistä ensimmäinen kävi ilmi.

Väistin Keskuspuistossa lenkkeilijää sillä seurauksella, että ajoin itse ojaan. Palkaksi huomaavaisuudestani sain mojovan mustelman oikeaan reiteen. Tais osua johonki kiveen. Lenkkeilijä jatkoi tyynesti matkaansa, ei edes pysähtynyt kysymään miten kävi, kun rysäytin ojanpohjalle. Onneksi pyörälle ei käynyt muuta kuin että ohjaustanko vähän kääntyi ja sen sain itse heti fiksattua. Mustelma on muuttunut jo kellertäväksi, mutta paranemiseen menee näköjään useampi viikko. Harmi, koska ens viikolla ois taas sortsi-ilmoja luvassa.


Tuon onnettomuuden jälkeen toinen vähän harmillinen seuraus tuosta pyöräilystä on se, että en sitten tiistaina meinannu mahtua mustiin lempifarkkuihini, kun pistin ne ekaa kertaa jalkaan kolmen kuukauden tauon jälkeen! Penteleen pyörälläajo on turvottanu reisilihaksia niin paljon, että ennen niin mukavat - vaikkakin kapeat - farkut ei enää olekaan päällä niin mukavat :(
Palaahan mun jalat takas normaaleiksi kun rupean kulkemaan bussilla töihin, palaahan?

1 kommentti:

  1. Auts mikä mustelma! Pikaista paranemista - vaikka voihan tuota sortsienkin alta vilkutella, aika katu-uskottava sentään ;)

    Käypä hakemassa haaveiluhaaste mun blogista!

    http://duussi.blogspot.com/2011/08/have-faith-in-your-dreams-and-someday.html

    VastaaPoista