New York, New York

Vitsi, että oli mukava viikonloppu: päätettiin se katsomalla vihdoinkin yhdessä D:n kanssa Amélie, josta olen puhunut koko neljän vuoden yhdessäolon ajan. Leffailta kotona osoittautuikin huomattavasti mukavammaksi vaihtoehdoksi kuin maksaa 23 euroa leffasta teatterissa. Irtokarkit haettiin kyllä sohvalle myös :). Onneksi D tykkäsi Amélien maailmasta kovasti ja omatkin muistikuvat elokuvasta kirkastuivat lähes kahdeksan vuotta sen ensinäkemisen jälkeen. Kyllä se vaan on niin ihana :)

Lauantai-ilta oleiltiin kotosalla Duussin ja hepun tullessa yökylään. Ilta meni rattoisasti Kir royal -drinksuja ja Fresitaa maistellessa, ja pitihän se Rock Band 2 myös kaivaa hyllystä esille. Nelistään kun saa kokonaisen bändin kasaan.

Duussi nyt sai nähdä nämä loputkin reissukuvat jo meillä, mutta haluan laittaa muutaman Nykkikuvan myös tänne; onpahan arkistoa sitten itsellekin.

Miten ihanalta Manhattanin tuttu skyline näyttikään taksin ikkunasta. Tuli kumman onnellinen olo, kun tajusin että olin takaisin tuossa mielettömässä kaupungissa!

Vapaudenpatsaaseen olisi taas pitkän kiinniolon jälkeen päässyt sisällekin, mutta emme edelleenkään nähneet sitä tarpeelliseksi, joten ihailtiin patsasta tällä kertaa Staten Islandin lautalta (joka on muuten ilmainen ja menee puolen tunnin välein Manhattanin ja Staten Islandin välillä).

Valoja ja vilinää Times Squarelta. Käveltiin tuosta joka ilta ohi, koska hotellimme oli 42. kadulla, heti 7. Avenuelta käännyttäessä. Ei muuten ollut hintansa väärti hotelli, aika tavallinen sellainen vaikka piti olla hienokin. Näin kahden reissun kokemuksella Marriott päihittää Hiltonin mennen tullen. Tietty voi hyvinkin olla, että valittiin vaan väärä Hilton. Ja täytyy vielä lisätä, että ei me mitään upporikkaita olla; kaksi yötä kolmesta saatiin kuitattua D:n luottokorttipisteillä :)

Shoppailut jäi tällä kertaa vähän vähemmälle; tulihan sitä osteltua aika lailla jo länsi-rannikolla ekan lomaviikon aikana. Mutta lempikauppaan piti päästä, kun samanlaista en ole vielä löytänyt kuin Jenkkilästä. Liikkeessä myydään ihania vaatteita ja asusteita, sisustustavaroita ja huonekalujakin. Liikkeessä ei ole mitään modernia ja puhdaslinjaista, vaan kaikenlaista mielenkiintoista ja värikästä lautasista munakelloihin ja kynttilöihin. Sama pätee vaatepuoleen. Ja tuo kangaspeitteinen seinä peileineen oli jotenkin tosi siisti. Tuon suurimman peilin olisin mielelläni laittanut vaikka makuuhuoneeseen tai eteiseen. Kuvan sohva oli myös aikas hieno; ei nykyiseen kotiin kylläkään, mutta ehkä tulevaisuuden kotiin... Yhdellä sanalla sanoen: ihana.

Kun kerran Manhattanilla oltiin, niin pitihän sitä etsiä 30 Rockin näkymiä Rockefeller Centerin ympäriltä. Siinä on kans niin hauska tv-ohjelma :)

Toisena iltana kaupungissa meillä oli liput David Lettermanin show'n nauhoitukseen. Show kuvataan arkipäivisin klo 16-17, ja näytetään televisiossa saman päivän iltana. Kokemus oli mielenkiintoinen; enemmän ehkä D:lle, joka on Letterman-fani, kuin minulle. Kivempaa olisi ehkä ollut, jos tuon päivän ohjelmassa olisi ollut suosikkijulkimoita tai joku hyvä bändi, mutta ei käynyt meillä tuuri tällä kertaa. Heti seuraavana päivänä ohjelmassa olisi ollut esiintymässä Green Day (en yhtyeestä kamalasti tykkää, mutta on se sentään tunnettu).

Ulkona jonoteltiin helteessä jonkin aikaa, kun show'n henkilökunta ohjeisti yleisöä miten sisällä sitten käyttäydytään. Esimerkiksi "woohoo"-huudot olivat kiellettyjä: sekoittavat kuulemma herkät mikit. Pääneuvo oli, että "hearty laughs, after every joke". Sillä mentiin.

Cityorava Battery Park Cityn puistossa. Katto kivasti suoraan kameraan kun D otti kuvan :)

Vietettiin mukava lounashetki Keskuspuistossa, josta olin haaveillut neljä vuotta. Viime reissulla maaliskuussa ei oikein ollut piknikilmoja... Nyt lämpöä oli jopa liikaa, kun kolmen päivän ajan elohopea kipusi yli 30 asteeseen ja aurinko mollotti pilvettömällä taivaalla. Auringon laskettuakin lämpötila huiteli vielä 25 pinnassa. Eipähän tarvinnut tällaisen vilukissan palella!

Puiston kuumuuden jälkeen oli helpotus viettää tunteroinen MoMAn ilmaisen sisäänpääsyn perjantai-illassa, kun ilmastointi piti huolen, että sisällä ei tarvinnut hikoilla. Kierroksen jälkeen olin hyvin tyytyväinen, että emme maksaneet $15 sisäänpääsymaksua. Emme ehkä sittenkään ole kovin kulturellia porukkaa, tai pikemminkin ehkä moderni taide ei ole se meidän juttu.

Viimeisenä iltana - perjantaina - hakeuduttiin D:n kanssa syömään diner-päivällistä Johnny Rockets -nimiseen paikkaan East Sidelle. Ei siis mikään kulinaristipaikka, mutta meille tärkeä, koska kävimme samaisen ketjun toisessa dinerissa syömässä ekalla Nykin reissulla. Olikin kolmen viikon matkan ainut diner-ateria, joten nautiskelin burgerini ihan ehdan pirtelön kera - nam.

Semiraskaan aterian jälkeen päätettiin kävellä kymmenisen korttelia takaisin hotellille, ja hyvä että käveltiin, sillä osuttiin ihan sattumalta Bryant Parkiin, jossa ei oltu ennen käyty. Istahdettiin sitten pienen pöydän ääreen ja katseltiin myöhäisillan liikennettä ja nautittiin suurkaupungin kesän lämmöstä.

Vastapäisen pilvenpiirtäjän ikkunaan heijastui Empire State Building hienossa iltavalaistuksessaan ja siinä istuessani, rakkaan seurassa, tunsin itseni hyvin onnelliseksi. Siitäkin huolimatta, että molempiin jalkoihin oli korttelien matkan kävelyn jälkeen hiertynyt mukavan kivuliaat rakot. Tästä oli kiittäminen korkkarit + paljaat jalat -yhdistelmää.

Hotelliin päästyämme edessä oli enää pakkaaminen ja viimeiset näkymät öiseen kaupunkiin 37. kerroksen ikkunasta. Siinä keskustelun ja pakkaamisen lomassa D myös keräsi rohkeutensa ja esitti kysymyksen jota olen jo vähän aikaa toivonut. Mitenkä tämän nyt muutenkaan sanois kuin että: me ollaan nyt oltu reilut 2 viikkoa kihloissa! Hääpäivää ei ole päätetty, sormusta ei ehditty Nykistä hankkia, joten sitä etsitään parhaillaan. Mutta yhdessä ollaan pikkasen isommin kuin ennen :D