Töihin menin kuitenkin heti maanantaina, oltuani perjantainkin kotona potemassa. Virhe. Työpäivä meni niistäessä ja köhiessä, ja tulipa siinä muutama laatikkokin kannettua toipilaana. Ei fiksua ei. Mutta kiirettä kun piti, niin ei sitä kotona ehtiny enää tällä viikolla sairastaa. Vitsiku ärsyttää tulla kipeeksi! Pitäs päästä liikkumaan ja hikoilemaan.
Sairastamisesta puheen ollen, D on taas tikit jalassa saikulla seuraavat 2 viikkoa. Eilen iltapäivällä reisiluusta poistettiin titaaninaula, ja hyvin menneen, mutta rankan leikkauksen jäljiltä raukkaparka on tosi väsynyt. Onneksi kotona on aikaa ottaa päikkäreitäkin!
Jotain kivaakin on kuitenki nuhan aikana tapahtunut, nimittäin seuraavaa:
- Varmistin keskiviikkona liput ensi kesän THE konserttiin! U2 uuuuu... Eikä yhtään haittaa vaikka kiertue onkin jatkoa jo tänä kesänä Pariisissa nähdylle, sillä kyllä Olympiastadion on ihan eri paikka. Ja onhan se osuvaa, että ympyrä sulkeutuu samassa paikassa kuin kaikki alkoikin, vaikka Pariisi paikkasi kyllä ihan kivasti :) Duussin kanssa päästään fiilistelemään...
- Pääsin keskiviikkona illastamaan hyvän ystävän seurassa ja nauttimaan taasen kaupungin parhaista maalaisranskiksista Belgessä.
- Sain nauraa monille hyville jutuille töissä, kun hauska amerikkalaiskollega Coloradosta oli Helsingin toimistossa pari viikkoa käymässä.
- Ja tänään sain tehdä kotona töitä, samalla kun pidän potilasta silmällä.
Viikonlopulta odotan pientä shoppailuhetkeä kaverin kanssa lauantaina, likistelyä sohvalla, Coralinen katsomista, nami-tortillojen laittamista ruoaksi ja vielä toivon sitä hikoiluhetkeä sunnuntaille. Aika hyvä, vaikka ite sanonkin :D
Nuhaa on kyllä ollut liikkeellä. Ja ties mitä muuta tautia. Eilenkin käytiin talossa, jossa nelihenkisestä perheestä jokainen oli antibioottikuurilla. Jopa talon nuorin, vuoden ikäinen. Olipa kolmea eri tautiakin.
VastaaPoistaKuulostaa tosi hyvältä nuo sinun viikonloppusuunnitelmasi. Meillä taas herättiin aamukuudelta kalalle, toivottavasti viimeistä kertaa tänä vuonna. Muita suunnitelmia ei olekaan, eiköhän täälläkin vaan olla ja köllötellä.
Tsemppiä sinne sohvan molempiin päihin. Toivottavasti D:llä alkaa noi murtuman jälkiongelmat olla jo takana päin.