Viikko sitten tallattin D:n kanssa Tukholman katuja kahden päivän verran; kateltiin, shoppailtiin ja syötiin hyvin. Hotelliyö tarjosi mahtavat yöunet, ilman kotona herätyskelloina toimivia kissoja. Mukaan tarttui vähän sitä sun tätä; lankesin viimein ostamaan sipseille oman kulhon, vaikka pitkään vastustelin, koska en ole "nimikko"tavaroiden suurin ystävä. Urban Outfitters on kyllä niin hauska kauppa, että sinne oli pakko päästä ja Designtorgetilla vaan on niin paljon kaikkea kivaa.
Lauantaina lähdettiin illalliselle Kungsholmeniin, El Diablo -nimiseen ravintolaan. Paikka oli vähän hienompi kuin luultiin, joten annokset oli aika pieniä ja jälkiruoan ottaminen ei sitten ollut valinnaista. Ilman sitä olisi saattanut jäädä vähän nälkä ;) Paikassa oli myös hyvä baari, jonka omenamartini taitaa olla paras koskaan juomani.
THE apple martini :D
Ja jälkkäriYhtä kivaa oli tänä viikonloppuna ihan Helsingissäkin, eri lailla vaan. Yhtään ei shoppailtu eikä oikein saatu aamulla nukkuakaan, kun rakas Penny herätti puoli kahdeksalta. Mutta eilen käytiin kavereiden kanssa Coloradossa syömässä ja sitten leffassa. Oli muuten aika hieno seikkailu tuo elokuva! Tulispa äkkiä jo seuraava, kun ei millään malttais oottaa.
Kaikista kivoin juttu oli kuitenkin tänään soittamani puhelu. Sain langan päähän kauan kadoksissa olleen kaverin, jonka kanssa en ole puhunut 2005 vuoden Nykin matkan jälkeen. Tapasimme ensimmäistä kertaa kesällä 2003, kun olin kuukauden espanjan kielikurssilla Salamancassa. Siellä sattui samassa perheessä olemaan muitakin ulkomaisia kielikurssilaisia asumassa yhtä aikaa, joista erityisesti yksi jäi mieleeni. Tämä amerikkalainen ystäväni on jo ehtinyt naimisiinkin ja valmistumaan maisteriksi sen jälkeen kun viimeksi oltiin yhteydessä. Naamakirja pelasti tämänkin ystävyyden, kun minut bongattiin sieltä :) Tämmösiä sais tulla useamminkin. Monen vuoden tapahtumia on niin hankala kirjoittaa ylös, joten ajattelin että puhuminen olisi paljon helpompaa. Niin me sitten tänään iltapäivällä juteltiin puhelimessa lähemmäs tunti, jonka aikana ehdittiin muistella monia asioita ja nauraakin. Vitsi kun voitaisiin taas tavata.
Kaikista kivoin juttu oli kuitenkin tänään soittamani puhelu. Sain langan päähän kauan kadoksissa olleen kaverin, jonka kanssa en ole puhunut 2005 vuoden Nykin matkan jälkeen. Tapasimme ensimmäistä kertaa kesällä 2003, kun olin kuukauden espanjan kielikurssilla Salamancassa. Siellä sattui samassa perheessä olemaan muitakin ulkomaisia kielikurssilaisia asumassa yhtä aikaa, joista erityisesti yksi jäi mieleeni. Tämä amerikkalainen ystäväni on jo ehtinyt naimisiinkin ja valmistumaan maisteriksi sen jälkeen kun viimeksi oltiin yhteydessä. Naamakirja pelasti tämänkin ystävyyden, kun minut bongattiin sieltä :) Tämmösiä sais tulla useamminkin. Monen vuoden tapahtumia on niin hankala kirjoittaa ylös, joten ajattelin että puhuminen olisi paljon helpompaa. Niin me sitten tänään iltapäivällä juteltiin puhelimessa lähemmäs tunti, jonka aikana ehdittiin muistella monia asioita ja nauraakin. Vitsi kun voitaisiin taas tavata.
tuo jälkkäri näyttää aivan äärettömän herkulliselta.. viime aikoina kummasti maistunu kaikki mahdollinen makea. Tarttis varmaan tehdä jotain asialle. :)
VastaaPoistaHeh, mullehan tuo makea maistuu aina, ilman oikeeta syytäkin. Mikä mun mielestä sulla nyt kyllä on ;)
VastaaPoista