12.2.10

Hellikuuta

Johan tuo vaihtui kuukausikin taas, ja samat kujeet kuin tammikuussa vaan jatkuu. Viikot sujahtaa ohi, ja vaikka mitä jää aina tekemättä. Töissä kaikki odottaa minulta jotakin - tai siltä ainakin tuntuu - ja on mahdoton miellyttää kaikkia.

Viikko sitten asetettiin tavoitteita tulevalle vuodelle, ja samalla keskusteltiin nykyisistä ja entisistä työtehtävistäni. Niitä ollaan taas muuttamassa. Muutamia uusi työkaluja pitäisi jälleen opetella, luoda verkostoja muihin yrityksiin jne. Yksi työkaluista on eräänlainen tietopankki, johon säilötään kaikki kirjallinen materiaali koko firmassa; tuotekehityksestä valmiisiin markkinointiesitteisiin. Tilasin uudet tunnarit ja sain salasanaksi "hellikuu". (salasanat siis keksii yksi meidän IT-miehistä) Eikös se kuulostakin siltä kuin helmikuussa pitäisi muistaa helliä kaikkia läheisiä? Miksei helmikuu voisi vaikka oikeasti olla hellikuu?

Tänään oli kuitenkin taas vallan mukava päivä, vaikka ihan liikaa jäi maanantaita odottamaan. Jo iltapäivällä alkoi valmistautuminen pulkkamäkihäppeninkiin, joka oli pienehköllä työporukalla suunniteltu.

Laskettiin Kaivarissa mäkeä pulkalla viidestä eteenpäin, ja lämmiteltiin termareista tarjotulla minttukaakaolla. Loppuillan paikaksi oli valikoitunut Uunisaaren saunatilat, missä saatiin hyvää ruokaa ja mahtavaa palvelua. Saunassa oli makeat löylytkin :) En ollut koskaan paikassa ennen käynytkään, mutta aika mukavalta vaikutti. Voisin kuvitella, että se olisi aika ideaali esimerkiksi pienehköille häille... Ei sillä että sellaisia edelleenkään oltaisiin nyt suunnittelemassa!

Viikonlopulle suunnitelmissa kisujen tutustuttamista erään työkaverin koiraan = jännittäviä hetkiä, lasagnea, treffileffa ystävänpäivän iltana ja uuteen Marie Claire -numeroon uppoutumista :) TGIW!

1 kommentti:

  1. Voi hellikuu, ihana! :) Kivalta kuulostaa viikonloppusuunnitelmat - mäkin mielelläni kävisin ystävänpäivätreffeillä, mut kun pojat päätti porukalla lähteä sopivasti täksi viikonlopuksi laskettelemaan etteivät joudu osallisiksi mihinkään romanttisiin hömpötyksiin... :D

    Ja niinhän se taitaa olla, että työ ei tekemällä lopu. Tuo on kyllä stressaavaa, jos joka puolelta vaaditaan jotain ja vielä vähän eri asioita, ettei ristiaallokossa oikein saa tehtyä sit mitään kunnolla... mutta ei kai kukaan voi tehdä enempää kuin mihin päivän tunnit riittää. :) Tsemppistä!

    VastaaPoista