7.1.10

Marmeladikuulia

Kuten aina, paluu arkeen loman jälkeen ei ole ollut herkkua. Onneksi sentään paluuviikon katkaisi kivasti keskiviikolle osunut loppiainen. Ihan niinku ois kaks viikonloppua :) Ja hyvä niin, hommia riittää työmaalla taas vaikka muille jakaa. En tiedä tuoko tämänpäiväinen tavoitteidenasetuskeskustelu pomon kanssa tälle vuodelle yhtään selkeämpää työnkuvaa. Noh, jatketaan aiheesta sitten vielä PR-keskustelussakin.

Eilen tuhottiin sitten kohtuullisesti onnistunut piparkakkutalo, kun kerran kuusikin pakattiin jo laatikkoon odottamaan ensi joulua. Samalla kaivoin kaapista jouluna syömättä jääneet Vihreät kuulat ja Finlandiat. Ne täyttää tosi nätisti mariskoolin. Alotettiin toista palapeliä, joka onkin sitten paljo vaikeampi ku se tuhannen palan, mikä joulun pyhinä saatiin valmiiksi. Nyt on vaiheessa 1500 palan kissanpentu tyynyllä -kuva.

Tällä viikolla oli aika ryhdistäytyä myös firman hiihtokerhon viikonloppureissun suunnittelussa; sain laitettua menemään mailin osallistumismaksusta ja vielä olisi tarkoitus huomenna saada valmiiksi kerhon oma intranetsivu, jolle tulee varauslista kahdelle kausikortille, jotka hankin läheiseen laskettelukeskukseen. Maaliskuun puolivälissä pitää sitten pysyä terveenä, jotta pystyn itekin nauttimaan reissusta ja pääsen taas lumilautailemaan pitkästä aikaa.

Huomenna on kivaa tiedossa, kun mennään kahden muun pariskunnan kanssa nauttimaan kortteliravintolan bliniviikkojen antimista, nam :) Viikonloppuna pitäis sitten jaksaa pumppitunnille, mutta taas on uuden kauden kynnyksellä ollut vähän motivaatio-ongelmia. Vähän hikuttas ostaa jotain uutta treenivaatetta; se varmasti auttas ;) Jospa vaikka alesta löytyis.

Vielä haluan suositella kaikille hienoa leffaa, Tie oli todella mieleenpainuva elokuva ja synkästä aiheesta huolimatta koskettava myös hyvällä tavalla. Tänään sitten tutustutaankin kevyempään viihteeseen, uusi Nelosen paljon mainostettu sarja alkaa. Me istutaan ysiltä telkan eteen katsomaan FastForward. Ehkä se vaikka olis hyvä, kaikesta hypetyksestä huolimatta.

2 kommenttia:

  1. voi monsteri! jotenkin tuli kovasti yhtäkkiä ikävä! jos vain jossain vaiheessa pääsen, tulen visiitille ja höpistään taas maailma paremmaksi :)

    VastaaPoista
  2. Tule, tule! Kivvaa oli viimeksikin, ni kantsis ottaa uusiksi :)

    VastaaPoista