Kaiken parisuhdemietiskelyn keskellä on ollut vaikea keskittyä mihinkään, ja varsinkaan töihin. Päivät eivät ehkä ole olleet kaikkein tuotteliaimpia, mutta ainakaan en ole joutunut jäämään aamulla kotiin ahdistuksen takia. Pähkäilimme asiaa pitkään ja hartaasti ja loppujen lopuksi päädyimme siihen, että D muuttaa takaisin Amerikkaan ilman minua. En vaan kyennyt kaikessa parisuhde-epävarmuudessani ja alusta-aloittamisen jännityksessäni tekemään lähtöpäätöstä. D ymmärtää minua, vaikkei kukaan muu välttämättä ymmärräkään. Tällaisessakin tilanteessa hän on edelleen tukenani, vaikka luvassa on sydänsurua ja paljon kyyneleitä. (Paljon on jo kyyneleitä vuodatettukin, lähestulkoon päivittäin.) Aivan uuttahan tämä on minullekin; erotaan vaikka tykätään eikä tapellakaan. Rakkautta on, mutta tarvitaan muutakin. Kuulostaa ehkä liika rationaaliselta, mutta kun sydän ja pää eivät ole synkassa, niin olen sitten näköjään enemmän pragmaatikko. Kuka olisi uskonut?
Joku päätös oli tehtävä, siitä ei päästy mihinkään. Ja nyt kun sellainen on tehty, niin sen mukaan täytyy elää. Eihän sitä koskaan tiedä miltä tuntuu vuoden päästä, tai kahden.
Asunnon myynnin (ja pikavierailulla olleen ystävän gradunpalautuksen) kunniaksi korkkasimme viime heinäkuusta saakka odottaneen pullon rosésamppanjaa, jonka kolmeen pekkaan siemailimme perjantai-iltana. Luxissa nautittu kupliva oli kyllä parempaa, joten ei tuo vaaleanpunainen väri tainnut auttaa yhtään.
Kuumista asuntomarkkinoista johtuen ilmoitus asunnostamme ilmestyi kuitenkin tämän päivän Hesarissa. Absurdia nähdä oman kodin myynti-ilmoitus lehdessä. Ekan julkisen näytön piti olla tänään ja se peruttiin, mutta lehdestä ilmoitusta ei ehditty enää poistaa. Hyvää äitienpäivää vaan kaikille :)
Tsemppiä asunnon metsästykseen ja voimia kaikkien muutosten keskelle! Iso rutistus ja toiv.nähdään pian! :)
VastaaPoistahalitus. muiden ymmärtämättömyydestä on turha murehtia, kenelle se muka mitään kuuluu? olet ihana ja ajatuksissa.
VastaaPoistaVoih. :( Paljon lämpimiä voimahaleja siulle ja D:lle. Jokaisen on vain elettävä elämänsä parhaimmaksi katsomallaan tavalla - mitäpä siihen on kellään muulla sanomista. Tunnen suurta tuskaa siun puolesta, oikeesti. Jaksamista ja D:lle paljon terkkuja!
VastaaPoista