Kylmiä väreitä kulttuurista (ja parvekeprojekti osa 3)

Mitä sää katot?! Täällä on tarkistettu ulkomaan ruokalähetyksen toimituslaatikkoa.

Elämässä tapahtuu kaikkea pientä kivaa niin ettei edes blogia päivittämään ehdi. Mutta projekti etenee kyllä, hitaasti mutta varmasti. Sain viime viikonloppuna maalattua sen ikivanhan Lundian, ja vihdoin tänään sain hyllyn kasattua ja muutaman kukankin ostettua.

Näinkin paljaasta puuhyllystä tuli maalaamisen jälkeen mukava väripläjäys valjulle parvekkeelle.

Väri on aika vihreä, mutta olenkin tullut siihen tulokseen, että partsista pitää tulla värikäs ja kodikas. Minä en millään valkoinen-harmaa-musta -skaalalla sisusta! Ei sillä ettei yksinkertainen ja vähäeleinen olisi tyylikästä. Ehei. Se ei vaan taida olla mun tyyli :D

Niistä mukavista jutuista vielä semmosta, että kävin ekan kerran baletissa! Ostin äitille huhtikuussa synttärilahjaksi lipun Romeo ja Julia -balettiin ja eilen käytiin se yhdessä katsomassa. Tykkäsin! En osaa oikein arvostella tai selittää kokemusta, kun en tanssista enkä varsinkaan baletista mitään tiedä. Mutta tiedän, että lähtisin kyllä toistekin, Duussi jo vähän jutteli että lähtisi mielellään seuraksi.

Prokofjevin musiikki oli tuttua jo ala-asteelta kun meillä kuuntelutettiin musiikkiluokalla kaikki klassikot ja paljon muutakin. Oli ne kylmät väreet eilen sanoinkuvaamattomat ensimmäisessä näytöksessä, kun Capuletien järjestämät juhlat alkoivat ja orkesteri montussaan aloitti tämän:

Tanssijat olivat kauniita ja komeita, puvut upeita ja niiden värit niin täyteläiset. Ihana kokemus, ja joka sentin väärti. Oli mukava saada viettää aikaa äidin kanssa kahden, kun siihen ei nykyään enää oikein ole mahdollisuutta. Kävimme vielä baletin jälkeen Elitessä päivällisellä; uusi ravintolatuttavuus ja ihan jees. Ruoka oli hyvää, palvelu hyvää mutta hidasta ja annokset mun makuun vähän pieniä. Mulla onkin aika iso nälkä ;)