Voiko ihanammin päivän enää alkaa

Kuin polkemalla aamulla varhain töihin kirkkaassa syyssäässä. Aurinko pilkisti metsän puiden latvojen takaa, hanhiaura kaakatti yläpuolella lentäessään ylitseni. Olin kovin ylpeä itsestäni, että osasin arvostaa aamuista hetkeä (ehtiihän siinä kun matkaa on sentään 10 kilometriä) ja nauttia raikkaasta ilmasta täysin siemauksin. Turhan usein tulee toimittua ihan autopilotilla; varsinkin nuo työmatkat kun samaa pätkää ajaa kaksi kertaa päivässä.

Voi sitä voittajafiilistä, kun pikkasen viluisena pääsee pukkariin ja lämpimään suihkuun. Sitä aloittaa työpäivän eri lailla hereillä kuin bussilla kulkiessa. Ja meillä työpaikkaruokalassa on joka arkiaamu eri puuroa tarjolla (ei ilmaseksi kuitenkaan), joten tänään palkitsin itseni suihkun lisäksi myös mannapuurolla. NAM!

Päivä päivältä lähenee myös muutto ja kuluneen viikon aikana olen saanut kaksi painavaa taakkaa heitettyä harteilta siihen liittyen. Asuntoni meni kaupaksi viidessä päivässä (hyväksyin tarjouksen viime keskiviikkona) ja eilen hyväksyin muuttotarjouksen omaisuudelleni. Tavarat tullaan pakkaamaan ja viemään pois keskiviikkona 18.9. Sen jälkeiset viikot elelen kisujen kanssa lähes tyhjässä asunnossa, jota en enää omista ja käytän samoja vaatteita päivästä toiseen, koska tavaraa saa olla enää sen verran kuin mitä matkalaukkuun mahtuu. Pitää siis ennen syyskuun puoliväliä osata valita, että mitä vaatteita ja kenkiä meinaa sitä seuraavat kaksi kuukautta pitää. Hmmm, kuulostaa hieman ongelmalliselta... ;)

Pienet häät

Kun viikko sitten aamulla sain tietää, että viisumi on valmis noudettavaksi, niin ensimmäinen ajatukseni oli että apua, musta tulee jonkun vaimo alle kolmen kuukauden päästä! :P

Kuva: Pinterest

Tämähän on tosi iloinen asia, ja on naimisiinmenokin ollut tiedossa jo yli vuoden, mutta koska tarkkaa hääpäivää ei ole ollut, niin koko juttu on ollut aika abstrakti. Tähän asti :S Me mennään D:n kanssa Ameriikassa naimisiin marraskuun ensimmäinen päivä! Pikkasen lyhyeksi jää tää mun juhlasuunnitteluaika, mutta eipähän ehi ressatakaan (kovin paljoa) kun kerran semmoseen ei ole aikaa. Onneksi mulla on sentään jo puku & kengät, juhlapaikka on varattu, mutta siinäpä kaikki. Lisäksi on jonkinlainen idea väreistä, kutsusta on drafti, ensimmäisen tanssin biisiä on funtsittu, mutta päätöksiä ei ole tehty.

Niin, ja kaiken kukkuraksi pitää tehdä kaikki tuo kahteen kertaan :O Olen varannut meille tammikuulle kirkon ja juhlapaikan myös Oulusta, Suomen hääjuhlaa varten. Mutta saanpahan pitää pukua kahtena eri päivänä ja saan naida juurikin sellaisen miehen, joka saa mut aina hymyilemään :)

Viisumia pukkaa

Mulla oli torstaiaamuna mun viisumihaastattelu. Se kauan odotettu sellainen. Ja sitten se olikin ohi, ennen kuin oikein edes tajusinkaan. Sillä minua ei viety mihinkään erilliseen huoneeseen, jossa on vain pöytä ja kaksi tuolia, joista toisella istun minä ja toisella virkailija. Eikä minulta kysytty kiperiä kysymyksiä kymmenien minuuttien ajan. Eikä virkailija ollut yrmy, hymyilemätön ja tyly. Kun noin se suurin piirtein mun unissa meni.

Mutta oikeesti koko prosessi siitä kun pääsin konsulaattiin sisään, siihen että seisoin ällikällä lyötynä taas Kaisaniemenkadulla vei vain tunnin. Ja tuosta tunnista 10 minuuttia meni konsulaatin oven takana odottamiseen ja turvatarkastukseen. Asiointiin luukulla (eli pleksilasin takana olevien virkailijoiden kanssa keskustelemiseen) meni kokonaisuudessaan ehkä toiset 10 minuuttia. Eli 40 minuutin ajan vain pyörittelin odotushuoneessa peukaloitani ja jännitin. Ei voinut tsekata naamakirjaa tai lukea uutisiakaan, koska puhelin (ja kaikki muu käsilaukkua myöten) piti jättää "narikkaan" ennen odotustilaan pääsyä :(

Mutta kun minut kutsuttiin kolmatta kertaa nimeltä tiskille, niin muutamaan kysymykseen vastattuani sain kuulla, että kaikki on heidän puoleltaan kunnossa ja että saisin noutaa viisumini viikon sisällä! Whaaaat?!?!

Pienehköä ressiä pukkaa to do -listan kanssa, mutta näillä näkymin olen 90 päivän sisällä jo rouva :)

Ylläripylläri!

Kääk! Ja kääk!! Ja vielä kerran kääk!!!

Muuta en viikko sitten lauantaiaamuna osannu sanoa, kun päiväksi tehdyt suunnitelmat meni kertaheitolla uusiksi, kun Oulun yöjunalla tulikin kaksi ystävää yhden sijaan :) Mun leuka loksahti ja itku meinas tulla kun tajusin, että nyt on jotain meneillään. Tytöt oli suunnitellu mulle polttarit!

Luulin, että meitä olisi me neljä oululaista vaan, mutta brunssipaikalle saavuttaessa näin vielä neljä muutakin ystävää! Silloin pääsi itku. Eikä onnenkyyneleiltä vältytty myöhemminkään, kun sain kuulla pianoserenadin...

Näin jälkikäteen päivää makustellessa päällimmäisenä mieleen jäi ruoka (huom. syötiin enempi ku juotiin) ja ne ihanat ihmiset, jotka jaksoivat hillua mun kanssa koko pitkän päivän. Syötiin ihana brunssi Café Ursulassa, kiipeiltiin Ruoholahdessa, otettiin hetki rennosti kotona, jonka jälkeen risteiltiin laivalla Helsingin itäpuolella, nautittiin mahtava meksikolaisillallinen ja pantiin jalalla koreasti mojiton voimalla. Nappipäivä!

 

Ja pääsin vihdoinkin tanssimaan kaikkien tämänkesäisten suosikkieni tahtiin: räppiä Seattlesta, vähän huumorimusaa ja illan vikaksi tuo videon biisi tuossa yläpuolella. Sitten kotiin nukkumaan ja seuraavana aamuna valmiiksi katettuun aamiaispöytään viiden polttariseurueen jäsenen kanssa, jotka jäivät yöksi :)

Lomalaisen kuulumisia

Nyt kun olen kolmatta päivää kesälomalla (juhuu!) niin tuntuu siltä, että olen päässyt hienosti eroon työajatuksista - win!

Aamuisin nukun, jos nukuttaa ja tänäänkin tuli siksi syötyä aamiainen vasta puolilta päivin :P Mutta niin sitä saa lomalla tehäkin, mun mielestä. Kaikista parasta lomalla on aikatauluttomuus.
Tänä viikonloppuna piti olla jo ensimmäinen lomavieras käymässä, mutta se visiitti siirty jonnekin tulevaisuuteen; toivottavasti kummiski kamu ehtisi vielä mun loman aikana käymään. Ensi viikolla tulee sitten kaksikin ystävää Oulusta peräkkäisiksi öiksi vierailulle - mikäs sen mukavampaa! Näin yksinasujana yövieraat ovat aina tervetulleita, koska aamut ovat kaksin niin paljon mukavampia. Aamiaiskeskustelut on yleensä ihan parhaita, ja voidaan jakaa Hesari ja syödään pitkään ja hartaasti.

Mutta sitä ennen on tiedossa vielä sushilounastreffit huomenna, sitten illalla kahvittelu-/leffatreffit ja tiistaina päiväreissu kesä-Turkuun. Lomalla on ihanaa <3 br="">

Kesän suosikkiaamupala: turkkilaista jogurttia, raejuustoa, marjoja ja cashewpähkinöitä

Ihan löhötessä ei ole lomapäivät menneet, sillä perjantaina piti kovasti selvittää puhelimitse rokotustietoasioitani, jotta lääkäri saisi kirjoitettua minulle lääkärintodistuksen viisumia varten. Kuulemma lain mukaan jokaisesta suomalaisesta (ja Suomessa koulunsa käyneestä) pitäisi olla siellä peruskoulun aikaisessa kotikunnassa rokotustietopaperit arkistossa. Ja näistä papereista olisin kaivannut kopiota lääkärille. Mutta monen puhelun, ja useamman päivän odottelun jälkeen, vastaus Oulusta oli, että mun papereista ei näy jälkeäkään... Meinasi jo epätoivo iskeä, mutta mukava lääkäri oli sitä mieltä, että tilanteesta selvitään sillä, että käyn pikaisesti päivittämässä rokotukseni. Ja ainut vanhaksi mennyt oli jäykkäkouristusrokote.

Niinpä nyt on sitten vasen olkavarsi tulessa, lihakseen sattuu, mutta toivon saavani huomenna tarvitsemani lääkärintodistuksen!

Kuinka monella teistä muuten on tullut parinkympin tällä puolen mieleen, että pitäispä varmaan käydä ottamassa tuo jäykkäkouristusrokotus? Mulle ei ainakaan kukaan missään vaiheessa aikuisikää ole kertonut, että tuo rokotus pitäisi muistaa käydä hakemassa noin kaksvitosena. Eli melkein 10 vuotta mun jäykkäkouristussuoja on ollut vanhentunut :(

Lääkärin kanssa keskusteltiin asiasta ja hän kertoi, että hyvin monella nuorella äidillä esim. on omat rokotukset ihan hunningolla, mutta lasten rokotuksista ollaan hyvin perillä. Lääkäri epäili, että miehillä tilanne on parempi siksi, että armeijassa nuo kaikki hoidetaan kuntoon. Eli oispa ollut kiva, jos joku ois lukiossa huikannut, että muistakaa sitte siellä opiskelujen lomassa käydä myös rokottautumassa :)

Pyörä pyörii - vihdoinkin!

Laitoin viime perjantaina postiin viisumihakemukseni. Päivää aiemmin olin saanut kotiin ruskean kirjekuoren, jossa oli pumaska lomakkeita ja ohjeita toisten lomakkeiden ja todistusten hankintaa varten. Tuota päivää oli odotettu aika tarkalleen 11 kuukautta. Mutta nyt on konsulaatissa tieto, että minä haluan viisumin. Ja näin ollen myös luvan aloittaa uuden aikakauden elämässäni Amerikan maaperällä.

Tällä viikolla ohjelmassa siis syntymätodistuksen metsästystä, passikuvien ottamista ja labrakokeiden ajanvarausta. Vasta sitten kun olen saanut haalittua kaikki tarvittavat paperit itselleni, voin ilmoittaa asiasta (kirjeitse tietysti) konsulaattiin, jotta he voivat sitten varata minulle haastatteluajan.  *jännittää*

Jottei mielessä pyöris jo tarpeeksi asioita, niin nyt on iskeny vakava kuume. Nimittäin pyöräkuume! Päätin jo kauan sitten, että kun muutan maasta, saa 13 vuotta minua hyvin palvellut keltainen salamani jäädä Suomeen. Ja kun lauantaina kuulin, että sille olisi jo ottajakin, niin enköhän samantien ruvennut kattelemaan, että mitäs pyöriä sitä tuolla meren takana oliskaan tarjolla...

Tässä pari ennakkosuosikkia: monipuolinen ja menevä, mustanpuhuva "pahis" ja täydellinen paketti lisävarusteineen kaikkineen. Uijjui, tahtoo pyöräkauppaan!

Kesä yllätti!

Nyt on jo kesäkuu! Jä täällä vielä Suomessa ollaan... Mutta! Eilen sain tiedon, että hakemus jolla haettiin mulle lupaa anoa viisumia, on hyväksytty :D Eli Ameriikasta on lähetetty D:lle paperi, jossa lukee "Approved", ja samaisesta paprusta on lähetetty kopio suurlähetystöön tänne Suomeen. Eli jos ei kohta ala tapahtua edistystä tässä viisumisasiassa, niin en kyllä ala :P

Joten nyt on pientä stressiä heti havaittavissa, kun mieleen tulvii asioita joita pitää saada hoidettua. Esimerkiksi jos jollakulla on tarvetta tv-tasolle, kirjahyllylle, mustalle jalkalampulle tai kullatulle krumeluurikokovartalopeilille, niin semmosia ois myytävänä. Ja pitää ruveta miettimään miten rakkaimmat huonekalut ja (lukuisat) astiat saadaan matkaamaan turvallisesti sinne Yhdysvaltain länsirannikolle. Sekä mitä kaikki papereita kisut tarttevat lentomatkaa varten. Ja lista jatkuu...

Mutta kaikkea tuota ennen voin vielä keskittyä hauskoihin juttuihin, kuten häiden suunnitteluun, kihlasormuksen metsästykseen ja Suomen kesän valoisuudesta nauttimiseen. Eka on vielä aika pitkässä kuusessa (mutta on mulla mekko jo!) ja tokaa edistetään taas tänä iltana kun menen ystävän kanssa erään kultasepän ateljeehen vierailulle. Perjantaina taas vietetään valoisaa ilta työkavereiden kanssa pistäen jalalla koreasti firman kesäjuhlissa. Tanssimaan pitää taas päästä; nälkä vain kasvoi Duussin ihanissa häissä :)

Tämä biisi on ollut tehosoitossa meillä toimistossa tän viikon:

 

Oiskohan perjantain tiskijukalla tuo, niin voisi käydä toivomassa ;)