New York, New York

Vitsi, että oli mukava viikonloppu: päätettiin se katsomalla vihdoinkin yhdessä D:n kanssa Amélie, josta olen puhunut koko neljän vuoden yhdessäolon ajan. Leffailta kotona osoittautuikin huomattavasti mukavammaksi vaihtoehdoksi kuin maksaa 23 euroa leffasta teatterissa. Irtokarkit haettiin kyllä sohvalle myös :). Onneksi D tykkäsi Amélien maailmasta kovasti ja omatkin muistikuvat elokuvasta kirkastuivat lähes kahdeksan vuotta sen ensinäkemisen jälkeen. Kyllä se vaan on niin ihana :)

Lauantai-ilta oleiltiin kotosalla Duussin ja hepun tullessa yökylään. Ilta meni rattoisasti Kir royal -drinksuja ja Fresitaa maistellessa, ja pitihän se Rock Band 2 myös kaivaa hyllystä esille. Nelistään kun saa kokonaisen bändin kasaan.

Duussi nyt sai nähdä nämä loputkin reissukuvat jo meillä, mutta haluan laittaa muutaman Nykkikuvan myös tänne; onpahan arkistoa sitten itsellekin.

Miten ihanalta Manhattanin tuttu skyline näyttikään taksin ikkunasta. Tuli kumman onnellinen olo, kun tajusin että olin takaisin tuossa mielettömässä kaupungissa!

Vapaudenpatsaaseen olisi taas pitkän kiinniolon jälkeen päässyt sisällekin, mutta emme edelleenkään nähneet sitä tarpeelliseksi, joten ihailtiin patsasta tällä kertaa Staten Islandin lautalta (joka on muuten ilmainen ja menee puolen tunnin välein Manhattanin ja Staten Islandin välillä).

Valoja ja vilinää Times Squarelta. Käveltiin tuosta joka ilta ohi, koska hotellimme oli 42. kadulla, heti 7. Avenuelta käännyttäessä. Ei muuten ollut hintansa väärti hotelli, aika tavallinen sellainen vaikka piti olla hienokin. Näin kahden reissun kokemuksella Marriott päihittää Hiltonin mennen tullen. Tietty voi hyvinkin olla, että valittiin vaan väärä Hilton. Ja täytyy vielä lisätä, että ei me mitään upporikkaita olla; kaksi yötä kolmesta saatiin kuitattua D:n luottokorttipisteillä :)

Shoppailut jäi tällä kertaa vähän vähemmälle; tulihan sitä osteltua aika lailla jo länsi-rannikolla ekan lomaviikon aikana. Mutta lempikauppaan piti päästä, kun samanlaista en ole vielä löytänyt kuin Jenkkilästä. Liikkeessä myydään ihania vaatteita ja asusteita, sisustustavaroita ja huonekalujakin. Liikkeessä ei ole mitään modernia ja puhdaslinjaista, vaan kaikenlaista mielenkiintoista ja värikästä lautasista munakelloihin ja kynttilöihin. Sama pätee vaatepuoleen. Ja tuo kangaspeitteinen seinä peileineen oli jotenkin tosi siisti. Tuon suurimman peilin olisin mielelläni laittanut vaikka makuuhuoneeseen tai eteiseen. Kuvan sohva oli myös aikas hieno; ei nykyiseen kotiin kylläkään, mutta ehkä tulevaisuuden kotiin... Yhdellä sanalla sanoen: ihana.

Kun kerran Manhattanilla oltiin, niin pitihän sitä etsiä 30 Rockin näkymiä Rockefeller Centerin ympäriltä. Siinä on kans niin hauska tv-ohjelma :)

Toisena iltana kaupungissa meillä oli liput David Lettermanin show'n nauhoitukseen. Show kuvataan arkipäivisin klo 16-17, ja näytetään televisiossa saman päivän iltana. Kokemus oli mielenkiintoinen; enemmän ehkä D:lle, joka on Letterman-fani, kuin minulle. Kivempaa olisi ehkä ollut, jos tuon päivän ohjelmassa olisi ollut suosikkijulkimoita tai joku hyvä bändi, mutta ei käynyt meillä tuuri tällä kertaa. Heti seuraavana päivänä ohjelmassa olisi ollut esiintymässä Green Day (en yhtyeestä kamalasti tykkää, mutta on se sentään tunnettu).

Ulkona jonoteltiin helteessä jonkin aikaa, kun show'n henkilökunta ohjeisti yleisöä miten sisällä sitten käyttäydytään. Esimerkiksi "woohoo"-huudot olivat kiellettyjä: sekoittavat kuulemma herkät mikit. Pääneuvo oli, että "hearty laughs, after every joke". Sillä mentiin.

Cityorava Battery Park Cityn puistossa. Katto kivasti suoraan kameraan kun D otti kuvan :)

Vietettiin mukava lounashetki Keskuspuistossa, josta olin haaveillut neljä vuotta. Viime reissulla maaliskuussa ei oikein ollut piknikilmoja... Nyt lämpöä oli jopa liikaa, kun kolmen päivän ajan elohopea kipusi yli 30 asteeseen ja aurinko mollotti pilvettömällä taivaalla. Auringon laskettuakin lämpötila huiteli vielä 25 pinnassa. Eipähän tarvinnut tällaisen vilukissan palella!

Puiston kuumuuden jälkeen oli helpotus viettää tunteroinen MoMAn ilmaisen sisäänpääsyn perjantai-illassa, kun ilmastointi piti huolen, että sisällä ei tarvinnut hikoilla. Kierroksen jälkeen olin hyvin tyytyväinen, että emme maksaneet $15 sisäänpääsymaksua. Emme ehkä sittenkään ole kovin kulturellia porukkaa, tai pikemminkin ehkä moderni taide ei ole se meidän juttu.

Viimeisenä iltana - perjantaina - hakeuduttiin D:n kanssa syömään diner-päivällistä Johnny Rockets -nimiseen paikkaan East Sidelle. Ei siis mikään kulinaristipaikka, mutta meille tärkeä, koska kävimme samaisen ketjun toisessa dinerissa syömässä ekalla Nykin reissulla. Olikin kolmen viikon matkan ainut diner-ateria, joten nautiskelin burgerini ihan ehdan pirtelön kera - nam.

Semiraskaan aterian jälkeen päätettiin kävellä kymmenisen korttelia takaisin hotellille, ja hyvä että käveltiin, sillä osuttiin ihan sattumalta Bryant Parkiin, jossa ei oltu ennen käyty. Istahdettiin sitten pienen pöydän ääreen ja katseltiin myöhäisillan liikennettä ja nautittiin suurkaupungin kesän lämmöstä.

Vastapäisen pilvenpiirtäjän ikkunaan heijastui Empire State Building hienossa iltavalaistuksessaan ja siinä istuessani, rakkaan seurassa, tunsin itseni hyvin onnelliseksi. Siitäkin huolimatta, että molempiin jalkoihin oli korttelien matkan kävelyn jälkeen hiertynyt mukavan kivuliaat rakot. Tästä oli kiittäminen korkkarit + paljaat jalat -yhdistelmää.

Hotelliin päästyämme edessä oli enää pakkaaminen ja viimeiset näkymät öiseen kaupunkiin 37. kerroksen ikkunasta. Siinä keskustelun ja pakkaamisen lomassa D myös keräsi rohkeutensa ja esitti kysymyksen jota olen jo vähän aikaa toivonut. Mitenkä tämän nyt muutenkaan sanois kuin että: me ollaan nyt oltu reilut 2 viikkoa kihloissa! Hääpäivää ei ole päätetty, sormusta ei ehditty Nykistä hankkia, joten sitä etsitään parhaillaan. Mutta yhdessä ollaan pikkasen isommin kuin ennen :D

Ja yksi uusi osavaltio

Arvaatteko mikä tuo osavaltio on, joka tuli merkattua käytyjen listalle tällä reissulla? Kaikki Amazing Racea seuranneet tunnistavat paikan, kun sieltä yhdellä sarjan kaudella lähdettiin liikkeelle. Mutta kauniissa Coloradossa siis päästiin vihdoinkin käymään, ja D:n veljen kanssa sukuloimaan.

Denveriin siis lennettiin ja yhtenä päivänä ajettiin tuonne Red Rocksiin ihmettelemään sekä luonnon että ihmisen aikaansaannosta.

Punaisten luonnonkivimuotojen väliin oli rakennettu mahtava amfiteatteri, jonka koosta saa aika hyvän käsityksen tuosta valokuvasta. Kyllä ihmiset on vaan pieniä.

Maisemat kukkulalta olivat upeat; joka ilmansuunnassa näkyi vuoria, jollaisista Suomessa saa vain haaveilla. Usein matkoilla ollessa tuleekin sellainen tunne, että "vitsi, kun tämäkin paikka on jonkun koti; että näkymät omalta takapihalta ovatkin vuorista eikä vaikka koivuista".

Mutta on kotiin aina mukava tulla, ja kyllä niitä keittiön ikkunasta näkyviä koivujakin ehti kolmessa viikossa tulla vähän ikävä.

Tällaisia näkymiä katseltiin matkailuautosta ajaessamme Estes Park -nimiseen retkeilykaupunkiin.


Pitihän sitä tästäkin söpöläisestä ottaa kuva, kun olivat niin leikkisiä kavereineen :) Meillä ei taidakaan tällaisia olla Suomessa? Chipmunkseja siis.

Ameriikan hirviä kuljeskeli asutuksen liepeillä paljonkin ja olivat aika tottuneita ihmisiin, kun antoivat meidän noin lähelle tulla kuvaa ottamaan.

Päästiin sitten hevosilla kukkulan päällekin kahden tunnin ratsastusreissulla aurinkoisena tiistaiaamuna. Kauniit näkymät joka suuntaan. Lämpöä oli noiden viiden Colorado-päivän aikana noin 30 astetta joka päivä. Kuulemma tuolla alueella on jopa reilut 300 aurinkoista päivää vuodessa!

Coloradoon olisi kiva palata joku päivä. Ainut huono puoli oli paikan korkeus merenpinnasta, joka ei ainakaan minulle sopinut yhtään. Ja kamalan kuiva oli ilmakin, joten iho, silmät ja nenä kuivuivat aivan liikaa.

***

Toinen kokonainen työviikko on päivää vaille pulkassa ja viikonloppu tulee taasen tarpeeseen. Pitäisi ehtiä D:lle uutta polkupyörää katsomaan, jotta päästäis taas kahden vuoden tauon jälkeen yhessä seikkailemaan pyörillä Helsingin eri puolille.
Ja ohjelmaakin on jo luvassa, kun Duussi miehineen saapuu meille yövieraaksi lauantaina :) Tiedossa sitten jälkkäriherkkuja ja ehkä jopa hiukka rokkimusisointia... Sunnuntaina pitääkin sitten muistaa käydä äänestämässä, kunhan ehdin tutustua vähän ehdokkaisiin ja löytää sen omani.

Onhan kaikki jo äänestäneet? Ja jos ei, niin sunnuntaina sitten uurnille :D

Seattlesta

We rode the Duck! Kiersimme Seattle entisellä armeijan amphibioajoneuvolla; kävimme jopa järvellä (Lake Union). Jokainen firman opas on erilainen, ja koko hommasta on jäykkyys kaukana! D:kin tykkäsi vaikka kaupunki onkin hänelle paljon tutumpi kuin minulle.

Oppaanamme oli tämä hauska herra, jolla oli mukanaan ainakin 10 erilaista hattua; joka tilanteeseen omansa.

Amazonin pääkonttori sijaitsee Seattlessa mahtavalla paikalla mäen päällä. Kuvan ottamiselle ei mitään muuta syytä ollutkaan, on vaan niin mahtavan näköinen "toimisto"rakennus. On kuulemma ennen ollut sairaala tai joku.


Jalkapallokin (siis oikea jalkapallo) vetää tätä nykyä katsomoihin jengiä. Varsinkin kun Seattlen korisliigajoukkue muutti kaupungista johonkin toiseen osavaltioon... Vastassa L.A Galaxy, joten jos Beckham ei olisi lainassa Italiassa, niin olisin nähnyt hänet livenä pelaamassa. En siis ole mikään fani, mutta suurin osa ihmisistä varmaan tuntee hänet paremmin kuin Soundersissa pelaavan ruotsalaisen Freddie Ljungbergin. Hän sentään oli kentällä. Matsi loppu valitettavasti 1-1 tasapeliin.

Julkista taidetta - Gasworks Park eli entinen maakaasulaitos. Seattlessa on sellainen sääntö, että kaikkien julkisten rakennushankkeiden budjetista tulee käyttää 1 % julkisen taiteen hankkimiseen. Näin ollen taidetta onkin joka puolella kaupunkia. Toisena esimerkkinä alla oleva veistos.

"The hardest working man in town" - alati työtään tekevä seppä takoo aina vaan.

Maailman ensimmäinen automatisoitu autopesu. Näin kiertueoppaamme kertoi, ja kuulemma tuolla Elviskin pesetti vaaleanpunaisen Cadillacinsa kaupungissa ollessaan.

Lisää taidetta - metallipuu.

IHANA kauppa. Siis saman katon alla kaikki mahdollinen mitä voit tarvita kaaoksen taltuttamiseen kotona, toimistossa, autotallissa jne. Ja paljon eri värejä ja materiaaleja. Teki mieli ostaa kaikkea, mutta eipä tänne Suomeen asti oikein kannata laatikoita ja muita raahata. Ehkä sitten joskus rapakon tuolla puolen...

Tässä vain yksi nurkkaus, olis pitäny ottaa kuva lahjojen pakkaamiseen pyhitetyiltä kahdelta käytävältä :)

***

Täällä vietetään viikonloppua ilman miestä, sillä D lähti aamusella kaverinsa kanssa moottoripyörillä kohti kesämökkiä ja tulevat takaisin vasta huomenna illansuussa. Meinaan täällä järjestellä pitkään sen tarpeessa olleita nurkkia, kuunnella vähän U2:sen uusinta konserttia silmällä pitäen, nauttia omasta ajasta lukien rästiin jääneitä naisten lehtiä, pestä vihdoin polkupyörän, järjestää kesävaatteet kaapissa etualalle ja herkutella sushilla ja kuohuviinillä. Kyllä kelpaa kun aurinkokin vielä paistaa :)

Mutta kyllä vaan on jo vähän ikäväkin sitä miestä...

Ei ole autottomalla kissojen emännällä helppoa

Kyllä voimille ottaa ja kämmentä raastaa kantaa kotiin 13 kilon kissanhiekkalaatikkoa. Ja vielä matkalla töistä kotiin, jolloin väsyttää ja on kuuma muutenkin. Mutta joo, ens kerralla hiekan ostaa kyllä D. Tai voin minä maksaa, jos herra vaan kantaisi sen kotiin :)

***

Mutta reissukuviahan mun piti näyttää, joten aloitetaan herkkukuvilla. Alla Crumbs-leipomon tarjontaa Isossa Omenassa.

Ja maailman paras root beer itsetehdyn iltapalaleivän kera D:n vanhempien luona Oregonissa.

Apple Pie illalliselta ystävällisen vanhemman pariskunnan luota.

Suosikkilimumaku: cream soda

Liukuhihnasushikokemus: ei hassumpaa.

Paikkana Blue C Sushi Washingtonissa.

Ja käytiin jälleen Salemin vakiopitsapaikassa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Nom nom. (Ja tuohan ei ollut mun oma pitsa, vaan jaettiin kolmeen pekkaan.)

Testissä übermakeat leivonnaiset, joita maisteltiin Seattlessa. Ja näin jälkikäteen täytyy myöntää, että eivät vetäneet lainkaan vertoja Crumbsin vastaaville.

Samaisen paikan tarjontaa.

To be continued...

Edit: Tulipahan toiseen kertaan muutama kuva, mutta itellä ehtii jo parissa viikossa tehokkaasti unohtua mitä sitä on tullu räkäpäisenä postattua ;)

Vihreämpää kahvia

Tai ainakin vähemmän roskaavaa sellaista. Jo ennakkoonhan oli tiedossa, että täällä ollessamme visiteeraamme säännollisesti tähtidollarikahviloissa. No, ostin sitten heti ekana päivänä kyseisestä kuppilasta tällaisen mukin, johon voin tilata jokaisen juomani, seka kuumat latet että kylmät frappucinot. Ei sitten tartte tuntea mielipahaa kertakäyttokupeista.

Kuva: starbucks.com

Voihan siitä toimistossa juoda vettäkin kun se pysyy termosmukissa kylmänä :)

Ja ai niin, saatiin tänään kuulla, että saatiin liput The Late Show'hun ensi viikon torstaille! D on ihan pähkinöinä, kun on fanittanut David Lettermania jo vuosia. Kyllä muakin vähän jänskättää... Ketähän siellä on vieraana?

Seattle, Take Two

Hei, nuhanena taalla raportoi Yhdysvaltain lansirannikolta. Sain D:n nuhan, ja nyt taalla ollaan sitten pari paivaa niistely ahkerasti. Siita huolimatta ehdittiin vierailemaan eilen Microsoftin kampuksella, joka on kylla aivan alyton paikka! Rakennuksia on kymmenittain ja lounaspaikkoja varmaan saman verran. D sai firman kaupasta halvalla muutaman uuden pelin ja mina vaan allistelin ja pallistelin siella norttien luvatussa maassa, aikas hienon nakoista muuten. Mista sita tietaa jos joku paiva itekin ois siella toissa.

Tanaan on koko viikon aurinkoisin paiva ja luvassa on grillailua taalla yopaikassamme, ja kuulemma kymmenisen ihmista meidan neljan lisaksi olisi tulossa. Eikun pileet pystyyn! Mina taidan kuitenkin ottaa iisisti istuma-asennossa, jotta ei tulis liikaa heiluttua nuhaisena.

Niin, ja huomiselle ois luvassa Ameriikan jalkapalloliigan ottelu Seattlessa! Taalla on nykyaan Drew Careyn ansiosta Sounders-niminen joukkue ja koko kaupunki on nyt hurahtanut eurooppalaiseen jalkapalloon, jei!

Palan halusta nayttaa mita kivaa ostosreissuilta on tarttunut mukaan, mutta tanaan ei ehdi. Ehka parin paivan paasta Oregonista sitten :)

I'll leave you with this funny bit, ainakin kaikki kissaihmiset tunnistavat omat lemmikkinsa tasta:

Sininen Cee ja muuta namia

Lomasta alkaa nyt olla takana viisi kokonaista paivaa, ja aika tuntuu kuluvan suhteellisen verkkaisaan, mika on tietty mahtava juttu. Rennosti ollaan otettu, seka Oregonissa etta nyt taalla Seattlen alueella. Shoppaillaan silloin kun silta tuntuu, syodaan kaikissa kivoissa paikoissa ja herataan aamuisin ilman heratyskellon pirinaa.


Kirjoitin ennen lomalle lahtoa taulukon, johon listasin "tarvittavia" asioita; paikkoja joissa haluaisin kayda seka juttuja/vaatteita jotka olisi kiva loytaa. Silta listalta on hankittu jo melkein kaikki eika matka ole viela edes puolessa.

Tanaan sain pitkasta aikaa sushia syodakseni, ja viela sellaisessa liukuhihnapaikassa (Blue C Sushi), missa annokset kiertaa ja hihnalta voi valita mita haluaa syoda. Ruoka oli hyvaa, ei mitaan moitteen sijaa ja valikoimaa oli tosi paljon. Ehka saan D:nkin viela kokeilemaan tuollaista jenkkisushipaikkaa, kun tanaan han ei tullut mukaan nuhaisen olon takia. Kyseessa on onneksi vaan nuha, ei mikaan possutauti, ihan varppina.

Annokset oli merkattu varein, jotka vastasivat tiettya hintaa, ja nimetty sitten Tokion eri metrolinjojen mukaan. Noita lautasia olisi saanut ostaa paketissa kotiinkin; johonkin keittioon nuo ois aika kivat.


Iltapaivalla kaytiin katsastamassa myos matkan eka cupcakery, jonka herkkuja meinaan maistella nyt iltapalaksi, herkuilta ne ainakin nayttaa. Voin sitten verrata New Yorkiin paastyamme idan ja lannen leipomuksia :)


Paikka sijaitsee yhdessa Bellevuen osassa (ei kaikkein parhaimmassa sellaisessa, kuulemma), mutta mun silmaan suurin osa naista mall'eista nayttaa samalta.

Mutta nyt syomaan, makuina Boston Cream Cutie Pie, Long Island Lemon ja Cheatin' with Chocolate!