Lorvimislauantaita vaan

Värejä, makuja ja auringonpaistetta. Mukava lauantai takana, vielä pitäisi työhakemusta kirjoittaa, mutta kaippa sen ehtii vielä huomennakin. Ei mitään suurta muutosta työn saralla kuitenkaan, haen määräaikaista sijaisuutta eräällä toisella osastolla meidän firmassa. Toisi kivaa vaihtelua töihin, kun olen nyt kuukautta vaille kaksi vuotta ollut nykyisessä hommassani.

Unenpuute vaivaa edelleen. Rauhattomat yöt eivät ota loppuakseen. Siispä kotiin lähti kauppareissulla herkulta kuulostava kamomillatee. Pitää vielä illalla testata. Toivottavasti se tekee tehtävänsä ja saisin nukuttua aamulla ainakin yhdeksään.

Ihana ystävä Luxista lähetti mielenkiintoisen, mutta ah niin ihanan turhakkeen uudenvuodenlahjaksi: tuoksujauheen imurointiin! Nyt olen kahdessa viikkosiivouksessa muistanut sitä käyttää, ja kiva tuoksuhan siitä kotiin leviää normaalin tunkkaisuuden sijaan. Peanutiakin hiukka kiinnosti uusi purnukka :)

Pakko kertoa vielä ihan parhaasta alelöydöstä!
Lisää kenkiä en oo tarvinnut enää vuosiin, mutta "tarvitsemistakin" on monenlaista :) Kun törmäsin maanantaina kaupassa kenkäihanuuksiin, jotka olivat vielä 80 % alessa niin olihan ne pakko hakea kotiin perjantaina töiden jälkeen. Nythän on niin, että kengät ovat samanlaiset kuin ihanuudet, jotka ostin vuosi sitten samaisen liikkeen alennusmyynnistä, mutta vaaleina. Silloin alea oli vaan 50 %, joten nyt kävi vielä paremmin. Ja kun tietää miten pehmeää nahkaa ne ovat, ja miten mukavat jalassa ei tarvinnut ihan kamalasti miettiä kannattaako 25 euron sijoitus.

Risotto e pinot grigio

Eipä ole viime viikkoina ollut inspiraatiota kirjoittaa. Vaikka kaikenlaista kivaa on tapahtunutkin ja hyviä uutisiakin on muutama tullut. Mutta kun ei vaan tee mieli täällä kaikkea jakaa. Ja kun kaiken kivan lisäksi takaraivossa on koko ajan pieni paine elämän suunnan valinnasta...

Tätä mukavaa viikonloppua halusin kuitenkin tänne kuvin dokumentoida. Eilen pääsin vihdoin leffaan katsomaan söpön Audrey Tautoun elokuvan De Vrais Mensonges, kun ystävä minua seuraksi pyysi. Se olikin leppoisa parituntinen teatterin hämyssä karkkipussi kourassa :) Ja vielä kun sitä edelsi ihana parituntinen chai latten ja kuulumisten vaihdon merkeissä, niin päivä oli aikas onnistunut.

Herkullisemmaksi se muuttui kotiin palatessani, kun uskaltauduin laittamaan ensimmäistä kertaa elämässäni risottoa, ja vielä ilman kirjallista reseptiä! Vähän vaan työkaverin kanssa viikolla aiheesta puhuttiin ja perusidea oli selvillä, joten eikun sekoittelemaan. On siinä jotain perää, että hyvistä raaka-aineista tulee hyvää ruokaa :)

Risottoa oli mukava laittaa; viinilasi toisessa ja paistinlasta toisessa kädessä musiikin soidessa taustalla. Aika lunkia touhua tuommonen risoton laitto. Ai niin, lopputulos oli sitten tosi onnistunut. Mun mielestä. Onneksi ruokaa jäi vähän ylikin, joten ei tartte miettiä mistä sunnuntain lounas koostuu.

Niitä kivoja juttuja tosiaan.

• Sain kuulla, että serkkupojasta oli tullut maanantaina ekaa kertaa isä.
• Viime viikonlopun laskettelureissu oli onnistunut ja naurua piisas, vaikka sää ei molempina päivinä suosinutkaan ja koko bussilastillinen matkalaisia meitä lukuunottamatta oli kauheessa tuubassa.
• Kävin kuuntelemassa puhallinorkesterin keikkaa baarissa pari viikkoa sitten, ja hyvältä kuulosti. Taidan mennä kokeilemaan samaisessa orkesterissa soittamista ensi torstaina.
• American Idolin uusi kausi on alkanut!
• Helmikuun Marie Claire tuli perjantaina! Sitä olen odottanut marraskuun lopulta, tilauksen uusimisesta lähtien.

Tänään piti mennä jumppaan, mutta peruin aamulla varauksen ja keskityn ihan vaan rentoutumiseen tämän sunnuntain. Aina välillä on ihan oikeesti tarvis viettää yksi päivä ilman mitään suunnitelmia tai sitoumuksia. Voi pestä vaikka pyykkiä ja vaan kattoo katsomatta jääneitä tv-ohjelmia sohvalla löhöten. Ihan parasta ♥ Pitkästä aikaa maistu rauhassa nautittu mysliaamiainen tosi hyvältä ja vielä on aikaa tuon ihanan lehdenkin selailuun. Vähän ruotsalaista laatudekkaria ja kynttiläntuoksua. Leivonnaisen tuoksu taitaa jo vähän inspiroida leipomaan... Jos vaikka banaanimuffineita tai muuta kivaa illan päälle leipasis.

Mandatory kitty pic ;) Peanut lempipiilossaan sohvan alla. Siskon viikset ja poskikin pääsi kuvaan.

Sunnuntain eräät päiväunet

Pieni mun sylissä sohvalla, kun vihdoin nostin jalat ylös ja parkkeerasin loppuillaksi itteni tähän töllön ääreen. Kerrankin oli kamera käden ulottuvilla, niin sain söpön - ja säännöllisesti toistuvan -  hetken ikuistettua. Ohjelmassa lisää nukkumista kissoille ja Minority Report Subilta emännälle. Oli Hesarin arvostelussakin saanu 4 tähteä, joten voishan tuon kattoa. Näin myöhäisherännäinen olen, että en tuota leffaa koskaan ole nähnyt :)

Phew

Olipahan viikko! Koko viikko palavereita ja minglausta, sekä oman tiimin että useiden vendoreiden kanssa. Aikasia aamuherätyksiä ja pitkiä päiviä. Tuommonen vetää meikäläisen kyllä aika piippuun, ja kropassakin tuntuu päivien istuminen. Jumppaankin ehin ekaa kertaa vasta perjantaina.

Kyllä tänä aamuna nukutti ja haaveilen jo huomisaamun lepäämisestäkin :) Ihana kun pumppi alkaa vasta kahdelta niin ei tartte herätystä ja ehin Hesarinkin lukea rauhassa ennen liikenteeseenlähtöä. Maanantaina sitten pääsee/joutuu takaisin normitöiden pariin, joissa onkin vähän kiinniottamista...

Tänään laitoin pitkästä aikaa ruoaksi tortilloja ja jälkkäri näkyykin kuvassa. Nam.

Kiva rento ilta tv:n ääressä on ihan parasta. On sohva, kissat, karkit ja Amazing Race. Paremmaksi tämän tekisi kyllä kainalo johon voisi käpertyä... Kaipaus on jälleen nostanut päätään pikkasen korkeammalle viime viikkoina. Vaikka kuinka koitan olla ystävien kanssa ja tavata jopa uusiakin ihmisiä, niin jotain tuntuu puuttuvan. Meneeköhän tuo tunne ikinä ohi?

Suksi luistamaan

Nyt on skimbakamppeet kasassa! Hain työpäivän päätteeksi Matkahuollosta laskettelusukset ja monot, jotka iskä oli ystävällisesti noutanut Rukalta Ouluun uutenavuotena. Iskä osti niille komiat suojakassitkin, joten kyllä nyt kelepaa lähtä rinteeseen. Tietty pitää sukset vielä kiikuttaa huoltoon, jotta kantit saadaan puremaan ja sukset luistamaan.

Tiistaina päätimme työkavereiden kanssa, että lähdemme kahden viikon päästä kumminkin laskettelureissuun. Niin työkaverimme olisi halunnut; että pidämme hauskaa yhdessä. Tahkolle siis bussikyydillä viikonlopuksi. Toivotaan vaan, että ei tuu kamalan tuimat pakkaset. Eikä olla liian suru puserossa, ainakaan ihan koko viikonloppua.

Onpas kyllä mahtava, että huomenna on jo perjantai. Melkein on kunnialla selvitty jo vuoden 2011 ekasta täydestä työviikosta. Ja jumpassakin oon jaksanu jo kaks kertaa käydä, mutta vielä yhden päässä on viikottaisen tavotteen täyttyminen. Sunnuntaille onkin paikka varattuna BodyCombat-tunnille, joka on vihdoin rantautunu Helsinginkin Motivukseen :) Lauantaille ei olekaan mitään suunnitelmia, mikä on kiva. Voi vaan laittaa ruokaa, leipoa ja vaikka siivota ja pyykätä; musta tollanen kodinhoito on tosi rentouttavaa. Perjantai-ilta menee leffassa, ihan suosikkipuuhaa. Mennään tyttökaverin kaa kattoon Vares. Eikö se tapahu Turussa? Odotan oikein, että pääsen bongaamaan tuttuja paikkoja!

Vapaapäivän ihanuutta

Vaikka aamu ei alkanut ihan suunnitellusti*, niin se muuttui takaisin hyväksi, kun aamupala oli valmis. Banaanipannukakkuja, tomusokeria ja kiiviä, NAM. Kaveriksi kahvia uudesta muki-ihanuudesta, Nanuk ♥ Viihteeksi uusin jakso suosikkisitcomista.

Kovasti ei suunnitelmia vapaalle ole, muuta kuin että eteisen peiliä voisi vähän käydä jostain kattelemassa ja sen jälkeen sitten steppiin hikoilemaan. Josko iltasella sitten kävisi vaikka vikan Stieg Larssonin kimppuun, kun sain sen lainaksi työkaverilta keskiviikkona. Kamala tiiliskivi näyttää olevan, joten toivottavasti pääsen pitkälle jo viikonlopun aikana. Jottei käy niin kuin edellisen osan kanssa, joka oli kesken melkein kahdeksan kuukautta! Ei vaan tuu luettua sitten kun nuo työhommatkin painaa päälle normaaliin tapaan.

Ollaan onnellisia tästäkin uudesta viikonlopusta, niin kuin pitäisi muistaa iloita jokaisesta päivästä. Puss!

*olin unohtanu laittaa keskiviikkona töistä lähtiessä Out of Office -viestin päälle, joten iso pomo soitti puoli 10 ja herätti, vapaapäivän aamuna. Yäk.

Ohikiitävän hetken

Rutiininomaisen, joka-aamuisen teenhakureissun toimistolla muutti sykähdyttävällä tavalla kollegan kertoma uutinen. Viime perjantaina, uudenvuodenaattona on ihana työkaveri kuollut äkillisesti. Sydänkohtaukseen. Hän oli juuri täyttänyt neljäkymmentä vuotta marraskuussa, päivä oman syntymäpäiväni jälkeen. Ei tällaista voi ymmärtää.

Hän oli järjestänyt kuuden hengen porukallemme laskettelureissun tammikuun lopulle, hänellä oli paljon muitakin suunnitelmia, mukavia juttuja edessäpäin. Ja sitten tulee viikatemies ja vie...

Pistää kummasti ajattelemaan omaa olemassaoloaan ja sitä, että miten tätä elämää pitäisi kuitenkin muistaa elää täysillä eikä odotella aina jotain parempaa tulevaksi. Saattaahan se olla, että sitä tulevaa ei ole.

Sydän on säröillä.