Syksyä

Huh, ja hei. Mukavaa lokakuuta vaan kaikille, jotka vielä hiljaisuudenkin jälkeen muistavat monsterilan olemassaolon. Kävin tuossa yhen viikon Amerikassa, jonka jälkeen sairastin kaksi viikkoa vielä sitkeetä flunssaa. Sen jälkeen ihana ja reilu esimieheni irtisanoutui, ja olemme tiimiläisten kanssa kantaneet hänenkin jälkeensä jättämää työtaakkaa. Takana yksi terve viikko, kaksi järkyttävän raskasta työviikkoa ja meikäläinen on ajatellut kirjoittaa blogia jo monta viikkoa. Eipähän vaan oo tullu kirjotettua.

Mutta syksy on ollut ihana työkiireistä ja sairastelusta huolimatta! Syksy on mun lempivuodenaika, ollut jo kauan, ja tänä vuonna olen saanut seurata lehtien väri-iloittelua Kampissa. Vähän ikävä on ollut oman keittiön ikkunan takana kasvavan vaahteran lehtiä, mutta ei sitä auta surkutella, vaan olla iloinen siitä, että olen saanut kokeilla keskustaelämistä muutaman kuukauden ajan.

Viikonloput on pitänyt raskaiden viikkojen takia ottaa aikas rennosti, eikä tämäkään viikonloppu ollut poikkeus. Mutta lauantaisen pyykinpesun ja leipomisen lisäksi pääsin tänään kaffittelemaan ystävän luokse Pasilaan. Sieltä nappasin muutaman kuvankin, kun jotenkin aina jaksaa yllättää nuo Pasilan puutalot :)

Ystävän luona käymiseen oli normaalin sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi myös yksi aivan ihana 3-viikkoinen syy: tyttövaavi.

Oi Sarah, tulisitko meillekin?

Olen jo jonkin aikaa katsonut kaikki mahdolliset ohjelmat, joissa eräs kanadalainen sisustussuunnittelija on ollut mukana, mutta jotenkin hän vain katosi Suomen televisiosta viime vuonna. Niinpä iloni oli  ylimmillään kaksi viikkoa sitten, kun satuin kanavasurffailemaan alkuillasta ja osuin Liville. Uusi tuotantokausi Sarahia oli alkanut!

Sarahilla on aivan mahtava tyyli sisustaa, ja huoneista/taloista tulee juuri sen näköisiä kuin mitä itse haluaisin kodiltani. Hän tykkää väreistä ja varsinkin kankaista! Usein sisustuksen lähtökohtana toimiikin joku mahtavakuosinen kangas. Kun vain olisikin aikaa ja rahaa toteuttaa samantyyppisiä koko huoneen/talon makeovereita joskus... Tykkään kovasti myös Sarahin iloisesta ja värikkäästä pukeutumisesta; ehkäpä sekin kuvastaa hänen iloista ja positiivista luonnettaan (ts. sellaisena haluan hänet kuvitella, varmuuttahan ei tietenkään ole kun ei ihmistä tunne ;).

Tänään tulee taas uusi jakso Sarah 101, Liv, klo 17.30. Minä ainakin parkkeeraan itteni tuolloin television ääreen.

Kaunis kauris, söpö kuin mikä

Uijjui, mitä ihanuuksia Marimekon syksyyn on tullut... Olen aina tykännyt firman jutuista, mutta ehkä ne uppoaa nyt jotenkin vielä enemmän, osin uusien suunnittelijoiden tuomien tuulahdusten ansiosta, osin omien lähenevien elämänmuutosten takia. Huokailua aiheuttavia juttuja joka tapauksessa! [kaikki kuvat www.marimekko.fi]

Helsingfors

Uudet kuvat Oiva-mukissa

Huppelus :)

Vakioihin omansa

Missio tämänpäiväiselle pyöräretkelle oli selvä; löytää sopivat vakiotanssikengät. Nokka siis kohti Kalliota ja tanssitarvikeliikettä, jossa tiesin olevan valtavan valikoiman tanssikenkiä. Kengille tuli tarve, kun keväisen tanssikoulun jälkeen jäi halu jatkaa harrastusta ja nyt sitten reenataan jo ensimmäisiin kilpailuihin!

Syksyn ohjatut treenit alkoivat toissa perjantaina, ja jo eilen tuli vähän sellaista viestiä, että olisi hyvä olla sekä lattari- että vakkarikengät. Ja muilla pareilla meidän E-kilparyhmässä olikin jo vaihtokengät. En mää siitä niin piitannut, mutta kun oma tanssipari kertoi klikanneensa nettikaupasta kotiin kahdet uudet tanssikengät, niin pitihän sitä itekin lähtä kaupoille :) En minä voi valssia lattarisandaaleissa vetää jos parilla on vakiokiiltonahkengät!

Nyt maltan tuskin odottaa ensi viikkoa, kun pääsen testaamaan valssin sujumista umpinaisissa tanssikengissä. Saattaa tulla nyt ihan uudenlaista puhtia askeliin. Ja tango! Se on mun ihan ykkössuosikki kaikista tansseista, ja suosikkikappale on tämä instrumentaalibiisi. Joku siinä vaan on kun musa on vähän mahtipontisempaa ja liikkeet hieman terävämpiä ja kuvioissa on tärkeitä päänkääntöjäkin, joilla koitetaan tuoda tangon karaktääriä esiin. Toivottavasti meidän tango rupeaa sujumaan, niin kiva tanssi se on!

Vähän kokeilin kaupassa jo uusia lattarikenkiäkin, kun nykyiset (käytettynä hankitut) on jo aika kuluneet eikä tuo nirunarumalli ole ehkä mulle se sopivin, kun pikkuvarpaat tahtoo aina karata noista väleistä viimestään jiven aikana :D

Vahvaksi ehdokkaaksi nousi malli nimeltään Karina, jossa ei ole varpaiden mentäviä rakoja ja muutenkin malli on jotenkin hauskannäköinen jalan päältä menevän remmin ansiosta. Opin myös, että minulle sopii erityisesti International-merkin kengät; kaupan maahantuoman merkin mallit oli mulle auttamattoman leveitä. Harmi, sillä valikoimaa olisi ollut vaikka kuinka. Pitää vielä vähän kyllä miettiä tuota ostamista, mutta ajoissa ennen lokakuun puolivälin kisoja ne pitää sitten hankkia, jos meinaa. Täytyy ehtiä sisäänajaa kengät ennen h-hetkeä :)

En semesterdag i Åbo

Tintån suklaamuffini

Kesäloman ensimmäinen osa on viimeisellä kolmanneksellaan, ja takana on viikon risteilyloma sekä seitsemisen päivää kotikaupungissa. Risteilystä toipuminen onkin vaatinut enemmän kuin luulin, ja peruin Oulun reissunkin sen takia. Ei ollut ihan kamalan helppoa jakaa hytti viikon ajan vanhempien kanssa... Mutta matka oli kokonaisuudessaan onnistunut; siitä enempi ehkä jossain vaiheessa ;)

Koska tuntuu vähän loman "tuhlaukselta" olla kokonainen viikko kotona, niin päätin tehdä pikavisiitin rakkaaseen opiskelukaupunkiini. Niinpä hyppäsin eilen aamulla junaan ja käväisin lomailemassa sateisessa Turussa. Koska olen itselleni langettamassani shoppauskiellossa, niin keskityin lähinnä syömiseen ja juomiseen; jopa tuliaisetkin on vaan herkkuja.

Nuvolen minttusuklaa- ja crème brûlée gelato

Kiitos Duussille lounasseurasta ja seuraavan lukukokemuksen lainaamisesta. Nautimme oikein makoisat salaatit minulle uudessa jokirannan ravintolassa. Siellä jaettiin myös tuo ekan kuvan namijälkkäri! Illemmalla sain toimia ystävän makutuomarina kaupoissa, kun etittiin uusia, syksyisiä työvaatteita; ehkä musta vois tulla vaikka personal shopper joku päivä, niin kivaa se oli :D

Syötävät tuliaiset Turun kauppahallista

Uusilla huudeilla

Nyt ollaan oltu keskusta-asukkeja kisujen kaa melkein kaksi viikkoa. Kummasti on ehtinyt kahden Haaga-vuoden jälkeen unohtua, miten paljon liikenteenmelu voi häiritä (Larussa bussit kulki ikkunan takaa yötä päivää...). Mutta kesän viileyden takia ikkunoita ei onneksi tartte pitää öisin auki. Jotain positiivista siis sään viileydessäkin.

Evakkoasunto on varsin passeli, neliöitäkin lähes yhtä monta kuin kotona ja kaiken kruunaa uudet keittiö ja kylppäri :) Uunissa oon ehtiny jo laittaa mustikkapiirakan, kaurakeksit ja pannarin; hyvin funkkaa!
Olen jo ehtinyt tykästyä myös leffateattereiden läheisyyteen ja shoppailukierroksen helppoon toteuttamiseen, kun kävellen pääsee alle 10 minuutissa vaikka mihin kivoihin paikkoihin.

Kisuille muutto ei ollut yhtä helppo kuin mulle, mutta kahden ekan päivän vaatekomerossa piilottelun jälkeen nekin ovat sopeutuneet ihan mukavasti uuteen paikkaan.

Kauppareissun maisematkin ovat nyt aika erilaiset kuin tavallisesti; jännä miten niinkin arkipäiväinen asia kun ruokakaupassakäynti voi muuttua mielenkiintoiseksi vain paikkaa vaihtamalla! Kävin ihan hötkyilemättä, ja juurikin ympärilleni katsoen ensimmäistä kertaa lähikaupassa vasta tänään.
Ei ollut kiire, koska tänään oli kesäloman eka päivä, juhuu. Pitääkin ruveta miettimään matkalaukun pakkaamista...

Suoraa tietä kotiin

Gonna chase the clouds away

Miten hieno ilta eilen olikaan! En koskaan ole ollut vastaavanlaisessa konsertissa, vaikka monissa olenkin vuosien saatossa käynyt. Miten joku voi jaksaa kymmenien vuosien kiertämisen ja keikkailun jälkeen vielä rokata melkein viisi tuntia heinäkuisessa kesäillassa, kiertueen viimeisessä kaupungissa! Ihmeellistä, mutta ihanaa :) ja onneksi sain olla paikalla.

En tuntenut jokaista kappaletta, jokaista lyriikkaa, mutta se ei estänyt mua heilumasta, hoilaamasta ja huutamasta mukana. Tässä kävi niin kuin viisitoista vuotta sitten Olympiastadionilla U2:sen konsertissa: Minusta tuli fani, kertaheitolla. Näin ne live-esiintymiset muhun vaikuttaa.

Brucea odotellaan...

Mahtavia, tunteita herättäviä kappaleita riitti kymmenittäin. Yksi sai kyyneleetkin valumaan poskia pitkin. Mutta en halua sitä kappaletta tähän linkata, vaan jonkun iloisemman ja hyviä fiiliksiä tuovan biisin. Aivan ihana kappale: