31.1.10

Ilon monet muodot

Viimeinen pellillinen minttusuklaakeksejä on uunissa, koti on siivottu ja takana oikeinkin mukava viikonloppu. Itseasiassa jo toinen sellainen peräkkäin.


Viikko sitten tallattin D:n kanssa Tukholman katuja kahden päivän verran; kateltiin, shoppailtiin ja syötiin hyvin. Hotelliyö tarjosi mahtavat yöunet, ilman kotona herätyskelloina toimivia kissoja. Mukaan tarttui vähän sitä sun tätä; lankesin viimein ostamaan sipseille oman kulhon, vaikka pitkään vastustelin, koska en ole "nimikko"tavaroiden suurin ystävä. Urban Outfitters on kyllä niin hauska kauppa, että sinne oli pakko päästä ja Designtorgetilla vaan on niin paljon kaikkea kivaa.

Lauantaina lähdettiin illalliselle Kungsholmeniin, El Diablo -nimiseen ravintolaan. Paikka oli vähän hienompi kuin luultiin, joten annokset oli aika pieniä ja jälkiruoan ottaminen ei sitten ollut valinnaista. Ilman sitä olisi saattanut jäädä vähän nälkä ;) Paikassa oli myös hyvä baari, jonka omenamartini taitaa olla paras koskaan juomani.

THE apple martini :D

Ja jälkkäri

Yhtä kivaa oli tänä viikonloppuna ihan Helsingissäkin, eri lailla vaan. Yhtään ei shoppailtu eikä oikein saatu aamulla nukkuakaan, kun rakas Penny herätti puoli kahdeksalta. Mutta eilen käytiin kavereiden kanssa Coloradossa syömässä ja sitten leffassa. Oli muuten aika hieno seikkailu tuo elokuva! Tulispa äkkiä jo seuraava, kun ei millään malttais oottaa.

Kaikista kivoin juttu oli kuitenkin tänään soittamani puhelu. Sain langan päähän kauan kadoksissa olleen kaverin, jonka kanssa en ole puhunut 2005 vuoden Nykin matkan jälkeen. Tapasimme ensimmäistä kertaa kesällä 2003, kun olin kuukauden espanjan kielikurssilla Salamancassa. Siellä sattui samassa perheessä olemaan muitakin ulkomaisia kielikurssilaisia asumassa yhtä aikaa, joista erityisesti yksi jäi mieleeni. Tämä amerikkalainen ystäväni on jo ehtinyt naimisiinkin ja valmistumaan maisteriksi sen jälkeen kun viimeksi oltiin yhteydessä. Naamakirja pelasti tämänkin ystävyyden, kun minut bongattiin sieltä :) Tämmösiä sais tulla useamminkin. Monen vuoden tapahtumia on niin hankala kirjoittaa ylös, joten ajattelin että puhuminen olisi paljon helpompaa. Niin me sitten tänään iltapäivällä juteltiin puhelimessa lähemmäs tunti, jonka aikana ehdittiin muistella monia asioita ja nauraakin. Vitsi kun voitaisiin taas tavata.

25.1.10

Blue Hotel

Taidan tietää missä olen toukokuun 30. päivä tänä vuonna. Teinivuosien ihastus (yksi monista), sinisilmä ja kaunisääninen herra Isaak tulee Helsinkiin! Lähtiskö joku kaveriksi Finlandia-talolle tuolloin?

Keskiviikkoaamulle on jo Outlookissa muistutus, jotta ei vain unohdu ostaa lippuja :)

Ei ole viime viikkoina ollut jaksamista tulla tänne Blogistaniaankaan turisemaan. Valitettavasti. Eipä kyllä kamalasti olisi kertomistakaan, kun päivät koostuu töistä ja toipumisesta. Illat ovat lyhyitä eikä ehdi tekemään muuta kuin syömään ja sitten nukkumaan. Viikonloppujen pitäis olla aina vähintään kolme päivää. Kuka tekis asiasta lakiehdotuksen eduskuntaan? Onneksi kotona on seuraa, ja onneksi minulle riittää vapaa-ajalla hyvä seura, ruoka ja leffa tai suosikkisarja. Noille on aikaa arkenakin.

Loppukevennykseksi kuva Peanutin hyppyharjoituksista joululomalla. Ylöspäin mennään, ja korkealle jos on jotain tavoittelemisen arvoista :) Poika on aika pötkylä.

7.1.10

Marmeladikuulia

Kuten aina, paluu arkeen loman jälkeen ei ole ollut herkkua. Onneksi sentään paluuviikon katkaisi kivasti keskiviikolle osunut loppiainen. Ihan niinku ois kaks viikonloppua :) Ja hyvä niin, hommia riittää työmaalla taas vaikka muille jakaa. En tiedä tuoko tämänpäiväinen tavoitteidenasetuskeskustelu pomon kanssa tälle vuodelle yhtään selkeämpää työnkuvaa. Noh, jatketaan aiheesta sitten vielä PR-keskustelussakin.

Eilen tuhottiin sitten kohtuullisesti onnistunut piparkakkutalo, kun kerran kuusikin pakattiin jo laatikkoon odottamaan ensi joulua. Samalla kaivoin kaapista jouluna syömättä jääneet Vihreät kuulat ja Finlandiat. Ne täyttää tosi nätisti mariskoolin. Alotettiin toista palapeliä, joka onkin sitten paljo vaikeampi ku se tuhannen palan, mikä joulun pyhinä saatiin valmiiksi. Nyt on vaiheessa 1500 palan kissanpentu tyynyllä -kuva.

Tällä viikolla oli aika ryhdistäytyä myös firman hiihtokerhon viikonloppureissun suunnittelussa; sain laitettua menemään mailin osallistumismaksusta ja vielä olisi tarkoitus huomenna saada valmiiksi kerhon oma intranetsivu, jolle tulee varauslista kahdelle kausikortille, jotka hankin läheiseen laskettelukeskukseen. Maaliskuun puolivälissä pitää sitten pysyä terveenä, jotta pystyn itekin nauttimaan reissusta ja pääsen taas lumilautailemaan pitkästä aikaa.

Huomenna on kivaa tiedossa, kun mennään kahden muun pariskunnan kanssa nauttimaan kortteliravintolan bliniviikkojen antimista, nam :) Viikonloppuna pitäis sitten jaksaa pumppitunnille, mutta taas on uuden kauden kynnyksellä ollut vähän motivaatio-ongelmia. Vähän hikuttas ostaa jotain uutta treenivaatetta; se varmasti auttas ;) Jospa vaikka alesta löytyis.

Vielä haluan suositella kaikille hienoa leffaa, Tie oli todella mieleenpainuva elokuva ja synkästä aiheesta huolimatta koskettava myös hyvällä tavalla. Tänään sitten tutustutaankin kevyempään viihteeseen, uusi Nelosen paljon mainostettu sarja alkaa. Me istutaan ysiltä telkan eteen katsomaan FastForward. Ehkä se vaikka olis hyvä, kaikesta hypetyksestä huolimatta.