27.7.13

Ylläripylläri!

Kääk! Ja kääk!! Ja vielä kerran kääk!!!

Muuta en viikko sitten lauantaiaamuna osannu sanoa, kun päiväksi tehdyt suunnitelmat meni kertaheitolla uusiksi, kun Oulun yöjunalla tulikin kaksi ystävää yhden sijaan :) Mun leuka loksahti ja itku meinas tulla kun tajusin, että nyt on jotain meneillään. Tytöt oli suunnitellu mulle polttarit!

Luulin, että meitä olisi me neljä oululaista vaan, mutta brunssipaikalle saavuttaessa näin vielä neljä muutakin ystävää! Silloin pääsi itku. Eikä onnenkyyneleiltä vältytty myöhemminkään, kun sain kuulla pianoserenadin...

Näin jälkikäteen päivää makustellessa päällimmäisenä mieleen jäi ruoka (huom. syötiin enempi ku juotiin) ja ne ihanat ihmiset, jotka jaksoivat hillua mun kanssa koko pitkän päivän. Syötiin ihana brunssi Café Ursulassa, kiipeiltiin Ruoholahdessa, otettiin hetki rennosti kotona, jonka jälkeen risteiltiin laivalla Helsingin itäpuolella, nautittiin mahtava meksikolaisillallinen ja pantiin jalalla koreasti mojiton voimalla. Nappipäivä!

 

Ja pääsin vihdoinkin tanssimaan kaikkien tämänkesäisten suosikkieni tahtiin: räppiä Seattlesta, vähän huumorimusaa ja illan vikaksi tuo videon biisi tuossa yläpuolella. Sitten kotiin nukkumaan ja seuraavana aamuna valmiiksi katettuun aamiaispöytään viiden polttariseurueen jäsenen kanssa, jotka jäivät yöksi :)

14.7.13

Lomalaisen kuulumisia

Nyt kun olen kolmatta päivää kesälomalla (juhuu!) niin tuntuu siltä, että olen päässyt hienosti eroon työajatuksista - win!

Aamuisin nukun, jos nukuttaa ja tänäänkin tuli siksi syötyä aamiainen vasta puolilta päivin :P Mutta niin sitä saa lomalla tehäkin, mun mielestä. Kaikista parasta lomalla on aikatauluttomuus.
Tänä viikonloppuna piti olla jo ensimmäinen lomavieras käymässä, mutta se visiitti siirty jonnekin tulevaisuuteen; toivottavasti kummiski kamu ehtisi vielä mun loman aikana käymään. Ensi viikolla tulee sitten kaksikin ystävää Oulusta peräkkäisiksi öiksi vierailulle - mikäs sen mukavampaa! Näin yksinasujana yövieraat ovat aina tervetulleita, koska aamut ovat kaksin niin paljon mukavampia. Aamiaiskeskustelut on yleensä ihan parhaita, ja voidaan jakaa Hesari ja syödään pitkään ja hartaasti.

Mutta sitä ennen on tiedossa vielä sushilounastreffit huomenna, sitten illalla kahvittelu-/leffatreffit ja tiistaina päiväreissu kesä-Turkuun. Lomalla on ihanaa <3 br="">

Kesän suosikkiaamupala: turkkilaista jogurttia, raejuustoa, marjoja ja cashewpähkinöitä
Ihan löhötessä ei ole lomapäivät menneet, sillä perjantaina piti kovasti selvittää puhelimitse rokotustietoasioitani, jotta lääkäri saisi kirjoitettua minulle lääkärintodistuksen viisumia varten. Kuulemma lain mukaan jokaisesta suomalaisesta (ja Suomessa koulunsa käyneestä) pitäisi olla siellä peruskoulun aikaisessa kotikunnassa rokotustietopaperit arkistossa. Ja näistä papereista olisin kaivannut kopiota lääkärille. Mutta monen puhelun, ja useamman päivän odottelun jälkeen, vastaus Oulusta oli, että mun papereista ei näy jälkeäkään... Meinasi jo epätoivo iskeä, mutta mukava lääkäri oli sitä mieltä, että tilanteesta selvitään sillä, että käyn pikaisesti päivittämässä rokotukseni. Ja ainut vanhaksi mennyt oli jäykkäkouristusrokote.

Niinpä nyt on sitten vasen olkavarsi tulessa, lihakseen sattuu, mutta toivon saavani huomenna tarvitsemani lääkärintodistuksen!


Kuinka monella teistä muuten on tullut parinkympin tällä puolen mieleen, että pitäispä varmaan käydä ottamassa tuo jäykkäkouristusrokotus? Mulle ei ainakaan kukaan missään vaiheessa aikuisikää ole kertonut, että tuo rokotus pitäisi muistaa käydä hakemassa noin kaksvitosena. Eli melkein 10 vuotta mun jäykkäkouristussuoja on ollut vanhentunut :(

Lääkärin kanssa keskusteltiin asiasta ja hän kertoi, että hyvin monella nuorella äidillä esim. on omat rokotukset ihan hunningolla, mutta lasten rokotuksista ollaan hyvin perillä. Lääkäri epäili, että miehillä tilanne on parempi siksi, että armeijassa nuo kaikki hoidetaan kuntoon. Eli oispa ollut kiva, jos joku ois lukiossa huikannut, että muistakaa sitte siellä opiskelujen lomassa käydä myös rokottautumassa :)

1.7.13

Pyörä pyörii - vihdoinkin!

Laitoin viime perjantaina postiin viisumihakemukseni. Päivää aiemmin olin saanut kotiin ruskean kirjekuoren, jossa oli pumaska lomakkeita ja ohjeita toisten lomakkeiden ja todistusten hankintaa varten. Tuota päivää oli odotettu aika tarkalleen 11 kuukautta. Mutta nyt on konsulaatissa tieto, että minä haluan viisumin. Ja näin ollen myös luvan aloittaa uuden aikakauden elämässäni Amerikan maaperällä.

Tällä viikolla ohjelmassa siis syntymätodistuksen metsästystä, passikuvien ottamista ja labrakokeiden ajanvarausta. Vasta sitten kun olen saanut haalittua kaikki tarvittavat paperit itselleni, voin ilmoittaa asiasta (kirjeitse tietysti) konsulaattiin, jotta he voivat sitten varata minulle haastatteluajan.  *jännittää*

Jottei mielessä pyöris jo tarpeeksi asioita, niin nyt on iskeny vakava kuume. Nimittäin pyöräkuume! Päätin jo kauan sitten, että kun muutan maasta, saa 13 vuotta minua hyvin palvellut keltainen salamani jäädä Suomeen. Ja kun lauantaina kuulin, että sille olisi jo ottajakin, niin enköhän samantien ruvennut kattelemaan, että mitäs pyöriä sitä tuolla meren takana oliskaan tarjolla...

Tässä pari ennakkosuosikkia: monipuolinen ja menevä, mustanpuhuva "pahis" ja täydellinen paketti lisävarusteineen kaikkineen. Uijjui, tahtoo pyöräkauppaan!