Look What I Found

Mutkan kautta päädyin Woman's Day -lehden nettisivuille, missä on kaikille kotikemisteille, eiku -leipureille, tarpeellinen taulukko. Klikkaa kuvasta sitä tutkimaan.

Ja eikun kaikki herkkupeput (niin kuin minä) reseptejä kokeilemaan!

Roxy, Mitzy vai joku muu?

Olen ihastellut jo monta monituista vuotta Mulberryn klassisen ihania nahkalaukkuja. En kylläkään omista sellaista, enkä tiedä tulenkokaan koskaan omistamaan, sen verta hintavia kuljetuskamppeita ne ovat.

Nyt tuota suosikki-Roxannea saisi suklaanruskeana versionakin :). Suoraan sanottuna, alla olevat laukkumallit eivät ole mitään erikoisuuden ylistyksiä, mutta toisaalta en uskaltaisi kovin helpolla laittaa suuria summia rahaa lyhyen ajan erikoiseen ihastukseen. Mieluummin vähän yksinkertainen, mutta laadukkaasta materiaalista tehty, joka vaan paranee vanhetessaan kuin räväkkä, halpa ja käytössä lahoava laukku sanon ma.

Roxanne tote

Mutta miten valita minkä mallin ja minkä värin ottaisi, jos vain yhden merkkinahkalaukun voisi ostaa? Aikamoinen dilemmahan se olisi, vaihtoehtoja kun on muutama. Ja vaikka kilpailu käytäisiinkin vaikka vain kahden laukkumallin ja kahden värin (tässä tapauksessa mustan ja ruskean) välillä, on tuomarin tehtävä todella vaikea.

Tilanne muuttuu vieläkin vaikeammaksi, jos tykkää monen eri merkin laukuista suunnattomasti, eikä suosikkeja saa rajattua sitten edes merkillä, saatika värillä tai mallilla. Turhanpäiväinen ongelmahan tämä tällainen on, mutta aina välillä sitä tulee näin aikuisena ja työssäkäyvänä naisena ajatelleeksi. Tämän laukkuasian kanssa on vähän sama juttu kuin kenkien: se once-in-a-lifetime -kenkäpari on jo kotona odottamassa seuraavia juhlia.

Roxanne

Ihan pikkasen vaan olen leikkinyt sillä ajatuksella, että jos jostain kumman syystä saisin hakemani työpaikan (mistä seuraisi myös pieni palkannousu), niin ehkä voisin palkita itseni investoimalla laadukkaaseen nahkalaukkuun jo tänä vuonna... Vaihtoehtojahan on onneksi maailma pullollaan; muitakin kuin Mulberryjä.

Mitzy tote

Mitzy pääsi kuvalistalle suurelta osin siitä syystä, että se on 2-in-1 -laukku: yläosan saa piiloon laukun sisälle vetoketjun kohdasta taittamalla, jolloin jäljelle jää rennosti olan yli heitettävä laukku, jota on helppo kuljettaa kuten esim. Marimekon tuttua olkalaukkua.

Kuvat: Mulberry

Entre les Murs

Olipa kerrassaan hyvä ja erilainen elokuva. Käytiin eilen työkaverin kanssa katsomassa Luokka. Ei ole ihme, että se voitti Cannesin elokuvajuhlilla pääpalkinnon. Ja vaikka kyseessä ei ollut mikään amerikkalainen feelgood-leffa, niin ei olo kotiin lähtiessä pahakaan ollut. Ja ranskaa on aina yhtä ihana kuulla, ja mukavinta tällä kertaa oli kuulla oikein kunnon puhekieltä oppilaiden suusta. Alkaa itellä jo vähän unohtua tietyt ilmaisut...

Mutta sitä en ymmärrä, miten kukaan kestää olla opettajana yläasteella Pariisissa?! Muistelin sitten omaa vaihto-oppilasvuottani ranskalaisessa koulusysteemissä, eikä silloin tilanne ollut noin paha. Uskon, että maantieteellä on asiaan myös vaikutusta, sillä vietin vuoteni 8000 asukkaan pikkukaupungissa lounais-Ranskassa. Ero on varmaan vähän sama kuin Suomessa pääkaupunkiseudun ja Pohjanmaan välillä.

***

Eilen aamulla olin myös toisen kierroksen työhaastattelussa hakemaani markkinointitiimin paikkaa varten. Olen nyt kolmen parhaan hakijan joukossa, ja loput kaksi haastatellaan myös tällä viikolla. Ensi viikolla pitäisi sitten jo kuulla miten kävi. Jänskättää vähän.

Onneksi viikonloppu tulee ja saa taas levätä ja vaan olla. Harmi vaan, että D:llä on joku kurkkupöpö eikä se tunnu hellittävän millään. Ääntä ei juuri lähde ja puhuminen sattuu niin ettei jutella voi. Tänään on lääkäriaika ja toivottavasti antibioottikuurilla tauti saadaan hengiltä. Tarkotus oli mennä auttamaan kaveria muuttamaan Lauttasaareen(yay) lauantaina, mutta ei varmaan kannata riskeerata muiden tartuttamisella.

Ehkäpä minä kuitenkin jompana kumpana viikonloppupäivänä jaksaisin vaikka jumppaan kun viikolla ei ole nyt ehtiny muilta jutuilta. Eilen oli leffailta ja tänään mennään kirjoittajakollegoiden kanssa maistelemaan namioluita Teerenpeliin töiden jälkeen. Huomenna pitäis sitten jaksaa steppitunnille :)

1 in 8 Million

The New York Times on pannut alulle hienon haastattelukokoelman, jossa tavalliset nykkiläiset kaikessa moninaisuudessaan saavat kertoa oman tarinansa.

Cheerleader-tytön normipäivä kuulosti minusta kamalan raskaalta ja stressaavalta; miten kukaan 15-vuotias voi jaksaa keskimäärin viiden tunnin yöunilla käydä koulua ja sen lisäksi vielä harrastaakin?!

Klikkaa tutustumaan tästä.

Sweet Valentine

Perjantain 13. päivä työosuus on melkein ohi ja erikoisuudestaan huolimatta tänä päivänä ei ole tapahtunut mitään epäonnista tai ikävää. Päinvastoin. Minulla oli tänään työhaastattelu, joka meni ihan jees; ainakin olo heti haastattelun jälkeen oli hyvinkin positiivinen. Nyt sitten vaan odotellaan rauhassa miten käy. Pääsin kuitenkin 350 hakijan joukosta haastatteluun, joten olen aika ylpeä jo yksin siitä. Toivona olisi siirtyä dokumentointihommista markkinointiin, vaikkakin vain koordinaattoriksi. Työtehtävien vaihtuminenhan on sitä mitä ensisijaisesti haen; tekninen kirjoitus vaan ei ole mulle tarkotettua hommaa.

Huomenna on meillä treffipäivä. Valentine's Day on sellainen jokavuotinen muistutus siitä, miten onnellinen olen, että saan olla D:n kanssa yhdessä. Siksipä (ja ehkä myös D:n kansallisuuden takia) me juhlistamme tätä päivää joka kerta. Viime vuonna oltiin ihan kotosalla, koska D oli vielä sen verta huonommassa kunnossa, että päädyin laittamaan ruokaa kotona ja hakemaan kimpun tulppaaneja pöytää koristamaan.

Tänä vuonnakaan ei meinata mitään ihmeellistä tehdä, mutta laitetaan jotain herkkuruokaa yhdessä ja nautitaan se rauhassa viinin kera. Jälkkäriksi leivon teemaan sopivia kuppikakkuja (=cupcakes, mutta jotenkin tuo suomenkielinen sana ei kuulosta hyvältä). Rento yhdessäolon päivä päätetään leffassa irtokarkkipussein varustautuneina :)

Ja kaikille ystäville, sydänkäpysille, lukijoille:

Aurinkoista ja halirikasta ystävänpäivää!

Twins by Camper

Sulomussukat odottavat nyt sitten keväisen kuivia jalkakäytäviä ja varpaita hellivämpiä lämpötiloja. Vaikka meneväthän nuo vähän paksumpienkin sukkisten kanssa varmaan :)


Ihan heräteostoksena en kaunokaisia hankkinut, vaan kävin niitä ihailemassa jo tammikuun puolella. Eilen sitten oltiin työkaverin kanssa kaupungilla tarkoituksenamme käydä Kiasmassa (saatiin töistä joululahjaksi liput) ja sushilla. Päädyttiinkin kenkäkauppaan ennen ja jälkeen sushin syönnin, minkä jälkeen käytiin parissa muussakin liikkeessä sillä lopputuloksella, että kannoin kotiin uusien kenkien lisäksi myös ihanan tummanharmaan kaulahuivin ja tummansinisen neuletakin. Kaikki -50%.


Pitänee välttää samaisen kaverin kanssa kaupungilla käyntiä, ellen sitten nimenomaan halua shoppailla, sillä hänen seurassaan tuntuu joka kaupasta löytyvän jotain tosi kivaa! Mennään muuten kattomaan kymmenien tuhansien muiden kanssa elokuussa itse Madonnaa. Sain kuin sainkin, Lippupisteen järjestelmien sekoilusta huolimatta, hankittua maanantaina konserttiin kaksi lippua :) Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä kertoa, ettemme ole mitään hc-faneja, mutta tämä on taas yks näitä kerran-elämässä -tilaisuuksia jota ei voi jättää väliin. Tykkäänhän minä Madonnan musiikista, mutta enemmänki niistä aiemmista levyistä - uusinta en ole edes oikein kuunnellu. Iso shou on joka tapauksessa tiedossa, joten koko rahan eestä mennään heilumaan ja laulamaan!

One down

Toinen - ja suurempi - vielä jäljellä. Meikäläinen maksoi tänään opintolainansa pois. Enää maksellaan sitten parikymmentä vuotta asuntolainaa pois. En voittanu lotossa, koska en lottoa enkä saanut edes huimaa palkankorotusta. Tai siis en saanut palkankorotusta, piste. D lupasi mulle korottoman lainan suht kireällä takaisinmaksuaikataululla. Parempi näin kuitenkin kuin maksella korkoja pankin taskuun :)

Työpäivien ajan jännätään D:n kanssa tällä viikolla miten kissat pärjää keskenään kotona, ja erityisesti miten Pennyn tikit pärjää Peanutin käsittelyssä. Eilen oli jo todistettavasti joku käyny näpräämässä niitä tikkejä; ylimmäinen tikki sojotti haavasta pystyssä. Yöksi laitettiin sitten sen päälle laastari, jotta tikki ei pääsisi repeytymään kokonaan.


Pikkukissille Hello Kitty -laastari on se ainoa oikea :) Täytyy kyllä myöntää, että nuo laastarit on mun omia suosikkeja myös, Strawberry Shortcake -laastarien ohella.

Pieni potilas nro 2

Haettiin Penny eläinlääkäriltä vähän jälkeen seittemän, ja minä olen sen jälkeen ehtinyt itkeä jo kahteen otteeseen. Ensiksi nähdessäni Pennyn vetiset silmät, ja toisen kerran seuratessa avuttomana sivusta miten toinen törmäilee seiniin, hyllyihin, sohvaan ja kaikkeen. Ei kestä lemmikin kumppanin herkkä sydän nähdä toista tuossa kunnossa. Ja tätä kauhua pitäisi kotihoito-ohjeiden mukaan kestää vähintään 10 vuorokautta, jotta leikkaushaavalla on aikaa parantua rauhassa. Jos Penny pitkän pinnansa avittamana saa kuitenkin kaulurin ennen aikojaan pois, hoitaja ehdotti tilalle vauvanpaitaa, jonka voisi kustomoida kissalle sopivaksi etutassuaukoilla :)

Toivotaan, että paraneminen sujuu suunnitelmien mukaan, ja jo ensi viikonloppuna Penny olisi oma itsensä. Ilman kauluria.

Oma toipuminen kolmen päivän saikulla tuntuu menneen aika putkeen, nimittäin huomenna saattaa olo olla jo koko lailla normaali. Tiistai-illasta lähtien olen ollut vatsataudin kourissa (ensimmäistä kertaa elämässäni!), ja rajun ensimmäisen yön jälkeen pari päivää meni Jaffa-vesi-marjakeitto -kuurilla. Tänään mieli teki subia, ja D sellaisen toikin kotimatkallaan toipilaalle :)

Nyt kun tauti on selätetty (koputtaa puuta), voin muistella ilman sen suurempaa pelkoa öistä pyörtyilyä ja ambulanssimiesten visiittiä. En ollut muuten ennen tiistain ja keskiviikon välistä yötä koskaan ennen pyörtynytkään. Silloin heräsin neljän aikaan eteisen lattialta enkä heti tajunnut missä olin, mitä oli tapahtunut tai mihin olin menossa. Olin purrut alahuuleen reiän sekä sisä- että ulkopuolelle ja tainnut lyödä leukanikin samalla, sillä seuraavana päivänä siinä oli mukava mustelma. Pyörryin vielä pari kertaa ambulanssia odottaessa, D:n pelätessä vieressä, että musta aika jättää. Ambulanssin saapuessa pahin olikin jo ohi, joten tarkistivat vaan perusjutut ja kehottivat menemään lääkäriin jos olo ei seuraavana päivänä kohene. Kohenihan se, mitä nyt vatsa oli kipea kaksi päivää lisää, mutta pysyipähän nesteet sisällä.

Toivottavasti saan odottaa seuraavaa noro-, rota-, mitä-tahansa -vatsavirusta taas 28 vuotta. Tai kivahan tuo ois jos se ei koskaan tulisi uudestaan.

Bright-eyed and bushy-tailed

Vietettiin viikonloppuna kaverin polttareita Oulun seudulla. Morsiamella oli kuulemma kivaa ja kaikki selvisivät sunnuntaina (tämän hetken tietojen mukaan) hengissä kotiin. Minä en ole vielä kotiin asti päässyt, kun piti tulla töihin ensin. Lensin tänä aamuna klo 6.00 koneella Oulusta Helsinkiin, joten näillä näkymin pääsen halimaan miestä ja kissoja vasta puoli kuuden aikaan illalla.

Paha olo (lue: krapula) ei polttareista jäänyt ainakaan minulle, morsiamelle eikä toiselle kaasolle. Samaa ei voi sanoa kourallisesta muita tyttöjä; sen verta rankasti tuntuivat lauantaina juomaa vetävän, mutta ovat kai tehneet sitä joskus ennenkin ;) Kuvia ei nyt ole päivästä laittaa, kun kaikki on jonkun toisen kameralla. Olen niin huono olemaan täysillä mukana tilanteissa ja sitten vielä ottamaan niistä kuvia, joten jätin tuon kuvaamishomman suosiolla muille porukan jäsenille. Kyllä niitten kuvien pitäisi mun inboksiin piakkoin löytää tiensä, jotta saadaan polttaritapahtumat dokumentoitua kunnolla ennen hääpäivää.

Päivän ohjelmana oli rivitanssitunti, lounas morsiamen lempiravintolassa, Horna-shotit Leskisessä sekä Uno-turnaus, mökkeilyä morsiussaunoineen ja singstareineen metsän keskellä Pohjanmaalla. Kaikki meni suht suunnitelmien mukaan, mitä nyt yhden auton avaimet teki reissun Ouluun ja takaisin väärän ihmisen taskussa ja unohettiin ostaa kahvimaitoa...

***

Aivan muuhun liittyen, kaikille tiedoksi, että minä en missään nimessä saa tänään kuulla enkä lukea mistään, miten viimeöisessä amerikkalaisen jalkapallon finaalissa kävi! Pitää välttää naamakirjaa, sanomalehtiä, erinäisiä nettisivuja ja työpaikan kahvipöytääkin kaikelta varalta. Me katsotaan se tänä iltana D:n kanssa yhdessä kotisohvalta käsin :)