Niin tuntuu ainakin joku idiootti meidän talossa ajattelevan. Vähänkö ottaa tuollanen tollomaisuus päähän, kun omia roskia viedessä päätyy käyttämään kymmenisen minuuttia taloyhtiön sinisen keräysastian siistimiseen. Ensinnäkään kansi ei edes mahtunu kiinni, kun pahveja ei oltu jaksettu litistää ennen poisheittämistä. Toisekseen pahvien mukana oli laatikkoon dumpattu kymmeniä metrejä paksuhkoa kääremuovia. Tarrasta luin, että oli sitten ostettu uusi Ikea-patja.
Se vaan pistää ärsyttämään, että laitetaan kyllä pahvit kierrätyslaatikkoon sekajätelootan sijaan, mutta ei sitten ajatus yllä niin pitkälle, että viittis erotella sen kääremuovin pahvista toiseen roskikseen...
Tuota roskaepisodia lukuun ottamatta tämä tuntia lyhyempi sunnuntai on ollut varsin leppoisa. Sohvalla on tullut istuttua ja luettua viime viikolla Amerikan paketissa tulleita 5 (!) Glamour-lehteä Penny käpertyneenä sylissä. Ei paha. Kohta D palaa ruoanhakumatkalta, joten eipä tartte kokatakaan tänään. Illalla vietetään sitten tämän viikon lykkääntynyttä karkkipäivää Amazing Racen Suomi-jaksoa seuraten. Nyt se vihdoin tulee!
28.3.09
I Told You So
Kun kuulin tämän kappaleen (ja näin tuon alla nähtävän esityksen), sain kylmiä väreitä. Kyseessä siis maistiainen sunnuntai-iltana Subilta tulevasta American Idol -tulosjaksosta. Jos jaksatte oottaa huomiseen asti, niin älkää kattoko vielä, mutta kattokaa sitte ainakin telkkarista. Aivan mahtava duetto, vaikkei kantri musiikkilajina kolahtaisikaan.
Saatte pitää mua ihan miten outona vaan, mutta minä tykkään joistain kantribiiseistä hyvinkin paljon. I'm a sucker for a good sob story. En kyllä tainnut tietää yhtään kappaletta ennen kuin tapasin D:n, mutta ymmärrän nykyään paremmin tuon musiikkilajin suuren suosion.
Kantrimusiikissa on aina tarina: alku, loppu ja jotain siinä välissä.
Ensimmäinen kantrikappale, jonka oikeasti kuuntelin niin, että sanat jäivät mieleen oli biisi, jonka D minulle lähetti ennen kuin edes tavattiin New Yorkissa. Se oli musta niin surullinen, mutta jotenkin kuitenkin optimistinen. Kuuntele, jos ehdit tai haluat :)
Ja sattuu vielä olemaan taas naisten päivät, joten molemmat noista biiseistä saa kyyneleet valumaan pitkin poskia. Että tällaista lauantai-iltaa meillä tällä kertaa :)
25.3.09
Syvä jumppaärsytys ja sen syy
Monet kanssanaisistani ovat varmaan joskus olleet jumppatunnilla, jossa on jotakin vikaa. Tällaista tilannetta oppii tietty välttämään valitsemalla vain suosikkivetäjien tunteja, tai lisenssitunnin, jonka sisältö on ohjaajasta riippumatta muutaman kuukauden ajan sama.
Eilen oli taas kuut ja planeetat epäsuotuisassa asemassa, koska tiistaisen lempijumpan vetäjä ei ollutkaan paikalla. Sen sijaan siellä oli sijainen, joka vetikin koreografisen aerobictunnin aloittelijoiden kiinteytyksenä ja vielä aika huonona sellaisena. 20 min ajan hinkattiin greippiä, tiimalasia ja kantaa peppuun, ja vielä uskomattoman hitaaseen tempoon. Heti ekojen viiden minuutin aikana tuli tunne, että tästä ei kyllä seuraa mitään kivaa.
Sitten kun oli lihaskunto-osuuden aika, tehtiin peruspunnerruksia, vatsaa ja selkää. Ei mitään muuta. Kolme sarjaa tosi tylsää lihaskuntoa ilman mitään apuvälineitä. Tuli vähän ikävä Turun suosikkivetäjän mahtavia kiinteytystunteja...
Olisi ollut kiva, jos tunnin vaihdosta olisi tullut tekstari-ilmoitus, kuten joskus ennen on tullutkin. Silloin olisin suosiolla jättänyt menemättä. Ja olisin välttynyt kokemaltani mielipahalta. Täytyy vaan toivoa, että ens viikon tiistaina oikea ohjaaja on paikalla. On oikeastaan harmi, miten eri tasoisia ohjaajia samassa keskuksessa on. Yrityksen ja erheen kautta löysin muutamassa kuukaudessa Helsinkiin muutettuani ne ohjaajat, jotka todella osaavat asiansa ja tekevät mukavia (ja tarpeeksi haastavia) koreografioita. Heidän tunneilleen on aina ilo mennä, ja tunnin jälkeen kroppa on väsynyt, mutta mieli virkeä :)
Eilen oli taas kuut ja planeetat epäsuotuisassa asemassa, koska tiistaisen lempijumpan vetäjä ei ollutkaan paikalla. Sen sijaan siellä oli sijainen, joka vetikin koreografisen aerobictunnin aloittelijoiden kiinteytyksenä ja vielä aika huonona sellaisena. 20 min ajan hinkattiin greippiä, tiimalasia ja kantaa peppuun, ja vielä uskomattoman hitaaseen tempoon. Heti ekojen viiden minuutin aikana tuli tunne, että tästä ei kyllä seuraa mitään kivaa.
Sitten kun oli lihaskunto-osuuden aika, tehtiin peruspunnerruksia, vatsaa ja selkää. Ei mitään muuta. Kolme sarjaa tosi tylsää lihaskuntoa ilman mitään apuvälineitä. Tuli vähän ikävä Turun suosikkivetäjän mahtavia kiinteytystunteja...
Olisi ollut kiva, jos tunnin vaihdosta olisi tullut tekstari-ilmoitus, kuten joskus ennen on tullutkin. Silloin olisin suosiolla jättänyt menemättä. Ja olisin välttynyt kokemaltani mielipahalta. Täytyy vaan toivoa, että ens viikon tiistaina oikea ohjaaja on paikalla. On oikeastaan harmi, miten eri tasoisia ohjaajia samassa keskuksessa on. Yrityksen ja erheen kautta löysin muutamassa kuukaudessa Helsinkiin muutettuani ne ohjaajat, jotka todella osaavat asiansa ja tekevät mukavia (ja tarpeeksi haastavia) koreografioita. Heidän tunneilleen on aina ilo mennä, ja tunnin jälkeen kroppa on väsynyt, mutta mieli virkeä :)
24.3.09
Näin muussa maassa mustikassa
Tämä klippi piristi ainakin mun tiistai-iltapäivää, joten pannaan hauskuus jakoon.
This guy is good!
This guy is good!
19.3.09
Kesän toinen reissu kiikarissa
Sain varmaan taas muutaman harmaan hiuksen lisää jonottaessani eilen Ranskan lippupalvelun nettisivulla. Kokemus ei ollut yhtään sen parempi kuin jokin aika sitten suomalaisen vastineensa nettisivulla, mistä yritin ostaa lippuja Madonnan elokuiseen Helsingin konserttiin.
Hieno juttu on se, että molemmilla kerroilla kärsivällisyyteni palkittiin! Eilen sain (presalen ansiosta) kaksi kenttälippua U2:sen Pariisin konserttiin, joten me mennään Maikin kanssa sitten heinäkuussa viikonlopuksi à Paris :D
Hieno juttu on se, että molemmilla kerroilla kärsivällisyyteni palkittiin! Eilen sain (presalen ansiosta) kaksi kenttälippua U2:sen Pariisin konserttiin, joten me mennään Maikin kanssa sitten heinäkuussa viikonlopuksi à Paris :D
Nyt on sitten plakkarissa tämän vuoden suurkonsertit, enempää ei pysty. Too much of a good thing ja hommasta menee helposti maku. Eikä tuota rahaakaan kyllä ole enää useampaan. Viime kesänä harmitti jälkikäteen, kun molemmat huippukonsertit joissa olin, osuivat yhden viikon sisään. En halua enää ikinä joutua pakosta vertailemaan kahta niin erilaista esiintyjää toisiinsa. Täytyy pitää jonkinlainen väli konserttien välillä - U2 ja Madonna menee varmasti paremmin kun välissä on sentään lähes neljä viikkoa.
Ja otsikkoa selventääkseni, kesän eka reissu tulee olemaan meidän toukokuinen kesälomamatka Yhdysvaltoihin sukuloimaan. Meinataan kyllä palata parisuhteenkin juurille viettämällä muutama päivä New Yorkissa ennen kotiinpaluuta :) Tällä kertaa ainakin tutustutaan Keskuspuistoon, MoMaan, luonnonhistorian museoon ja maistetaan eri cupcakery-paikkojen tarjontaa. Shoppailua harrastetaan toivottavasti enempi länsirannikolla, missä ei tartte maksaa ALVia. Sitä paitsi viimeksi kun oltiin New Yorkissa, en paljon muuta tehnytkään kuin shoppasin (valitettavasti). Tällä kertaa nautitaan vaan olostamme, eikä luuhata kaiken maailman kaupoissa.
Kiva kesä tiedossa, indeed!
14.3.09
When the Man Is Away, the Girl Will Play
D on ollut eilisaamusta asti työporukan kanssa Tallinnassa. Reissun ohjelmaan taisi kuulua myös jonkin verran työntekoa ennen kaikkea hauskanpitoa. Arvioitu kotiinpaluuaika on 21:00 tänä iltana.
Siihen asti minä aion nauttia harvinaisesta yksinolosta, sillä huomennahan saan olla kullan kanssa taas vaikka koko päivän. Takana on aikas mukava ja tuottelias lauantainpäivä, joka alkoi lähes parhaalla mahdollisella tavalla aamupalalla kaupungissa ihanan ystävän kanssa, jota en ole vähään aikaan nähnyt. Ihanan teehetkestä teki myös se, että tapasimme jo ennen aamukymmentä! En edes muista milloin olisin normilauantaina päässyt kotoa mihinkään ennen puoltapäivää.
Kaupunkireissusta käteen jäi pari mokkasaappaita, jotka näin ekan kerran jo viime lokakuussa. Onneksi ne vielä olivat kaupassa, ja nyt vaan odotellaan vielä pikkasen kuivempia kelejä, jotta saappaat pääsee tositoimiin. Kierrettiin vähän pienempiäkin putiikkeja akselilla Freda-Bulevardi-Eerikinkatu, ja kivaa oli!
Kotona riittää järjestelemistä ja kaikki sellanen touhu tulee aina lykättyä myöhemmäksi jonku mukavamman tieltä, mutta tänään voisi ainakin vielä kiikuttaa joulukoristelaatikon vintille. Eipä se olekaan odottanu olohuoneen nurkassa kuin vasta vaivaiset kolme kuukautta! Jospa sitten ehtisin vielä soittaa vähän kitaraa, jotta saisin D:tä soittotaidoissa kiinni...
Meijän pienet oli vielä pieniä 3 kk sitten...
Ihanaa, että huomenna on vasta sunnuntai.
Siihen asti minä aion nauttia harvinaisesta yksinolosta, sillä huomennahan saan olla kullan kanssa taas vaikka koko päivän. Takana on aikas mukava ja tuottelias lauantainpäivä, joka alkoi lähes parhaalla mahdollisella tavalla aamupalalla kaupungissa ihanan ystävän kanssa, jota en ole vähään aikaan nähnyt. Ihanan teehetkestä teki myös se, että tapasimme jo ennen aamukymmentä! En edes muista milloin olisin normilauantaina päässyt kotoa mihinkään ennen puoltapäivää.
Kaupunkireissusta käteen jäi pari mokkasaappaita, jotka näin ekan kerran jo viime lokakuussa. Onneksi ne vielä olivat kaupassa, ja nyt vaan odotellaan vielä pikkasen kuivempia kelejä, jotta saappaat pääsee tositoimiin. Kierrettiin vähän pienempiäkin putiikkeja akselilla Freda-Bulevardi-Eerikinkatu, ja kivaa oli!
Kotona riittää järjestelemistä ja kaikki sellanen touhu tulee aina lykättyä myöhemmäksi jonku mukavamman tieltä, mutta tänään voisi ainakin vielä kiikuttaa joulukoristelaatikon vintille. Eipä se olekaan odottanu olohuoneen nurkassa kuin vasta vaivaiset kolme kuukautta! Jospa sitten ehtisin vielä soittaa vähän kitaraa, jotta saisin D:tä soittotaidoissa kiinni...
Meijän pienet oli vielä pieniä 3 kk sitten...13.3.09
Mysterious Ways
Kuka lähtis mun kanssa katsomaan maailman parasta yhtyettä tulevana kesänä Lontooseen (14.8.2009) tai Pariisiin (11.7.2009)?!
Suomeen asti ei U2:sen pienehkö kiertue tule tälläkään kertaa. Olympiastadionilla kerran koetusta huumasta tulee elokuussa kuluneeksi jo huikeat 12 vuotta! Pitäis päästä vielä ainakin kerran kuulemaan mahtistadionkonserttia, ja vielä lempibändin sellaista.
Ja jos haluan edes elätellä toiveita keikalle pääsystä, pitää puitteet matkustamiselle katsoa kuntoon ennen ens viikon perjantaita, jolloin liput ainakin Pariisin konserttiin tulevat myyntiin...
Suomeen asti ei U2:sen pienehkö kiertue tule tälläkään kertaa. Olympiastadionilla kerran koetusta huumasta tulee elokuussa kuluneeksi jo huikeat 12 vuotta! Pitäis päästä vielä ainakin kerran kuulemaan mahtistadionkonserttia, ja vielä lempibändin sellaista.
Ja jos haluan edes elätellä toiveita keikalle pääsystä, pitää puitteet matkustamiselle katsoa kuntoon ennen ens viikon perjantaita, jolloin liput ainakin Pariisin konserttiin tulevat myyntiin...
12.3.09
Elämäni stressaavin päivä
Huomenna on edessä paluu arkeen, kun viikon mittainen talviloma on ohi. Viimeiset neljä päivää ovat olleet ihanan rennot; maanantaina pääsin rinteeseen lumilautailemaan, tiistai meni ajaessa Rukalta Ouluun ja lentäessä takaisin Helsinkiin, eilinen ja tämä päivä on tullut vaan levättyä kotona ja katottua aivotonta lifestyle-ohjelmistoa uudelta Liv-kanavalta. Ja olenhan minä paijannut kissojakin ihan yllin kyllin :) Tälläkin hetkellä Penny lepäilee sylissäni ja lämmittää reisiä tehokkaasti.
Noh, häät meni suurin piirtein suunnitelmien mukaan, mitään kovin suurta hässäkkää ei tapahtunut. Ainahan asiat olisivat voineet mennä täydellisemminkin. Mutta sää oli hääpäivänä valtavan kaunis, morsian vieläkin kauniimpi ja vieraatkin viihtyivät juhlissa. Oli ihana saada viettää juhlia ammattilaisten laittamana; hiukset ja meikki olivat onnistuneet. Mekkoonkin olin enemmän kuin tyytyväinen, kunpa tulisi pian taas jotkin juhlat joihin mekon voisi laittaa! (Poseeraamista voisi tietty vähän harjotella; ei muistu koskaan kameran edessä mieleen, että miten sitä voisi seistä vähän nätimmin...)
Oulun tuomiokirkon suurista ikkunoista paistoi aurinko sisään koko toimituksen ajan ja huomasin toisen kaason kanssa alttarin sivussa seisoessamme, että meidän mekkojen väri sopi aika hyvin kirkon ilojuhlan violettiin :)
Uudesta tukastakin taisin täällä jo jotain mainita, mutta ei se nyt niin kovin erikoinen ole. Vähän tukka tummeni ja lyheni, jotta kampaaja saisi sen häihin kauniisti föönattua. Tuon parempaa kuvaa ei omalla kameralla tullut lauantaina otettua. Sovittiin kyllä oman kampaajan kanssa, että toukokuun tienoolla laitetaan sitten jo vähän kesäisempää sävyä, kun se aurinko sitä kuitenkin taas (toivottavasti saadaan aurinkoa) vaalentaa.
Ja vaikka otsikko aika rankan kuuloinen onkin, niin kaiken kaikkiaan häät olivat hienot ja vähän loppuillasta ehdin itsekin rentoutua ja nauttia. Kaikkein stressivapain hetki taisi olla se, kun loppuillasta vedettiin aika ex tempore morsiamen polttariporukalla (+ sulhanen) oppimamme rivitanssi koko muulle juhlakansalle; vähänkö oli hankalaa manolot jalassa, mutta niin kivaa!
Askeleet meni jotakuinkin näin. (videon kuvalaatu ei ole paras mahdollinen, mutta you get the point.)
Noh, häät meni suurin piirtein suunnitelmien mukaan, mitään kovin suurta hässäkkää ei tapahtunut. Ainahan asiat olisivat voineet mennä täydellisemminkin. Mutta sää oli hääpäivänä valtavan kaunis, morsian vieläkin kauniimpi ja vieraatkin viihtyivät juhlissa. Oli ihana saada viettää juhlia ammattilaisten laittamana; hiukset ja meikki olivat onnistuneet. Mekkoonkin olin enemmän kuin tyytyväinen, kunpa tulisi pian taas jotkin juhlat joihin mekon voisi laittaa! (Poseeraamista voisi tietty vähän harjotella; ei muistu koskaan kameran edessä mieleen, että miten sitä voisi seistä vähän nätimmin...)
Oulun tuomiokirkon suurista ikkunoista paistoi aurinko sisään koko toimituksen ajan ja huomasin toisen kaason kanssa alttarin sivussa seisoessamme, että meidän mekkojen väri sopi aika hyvin kirkon ilojuhlan violettiin :)
Uudesta tukastakin taisin täällä jo jotain mainita, mutta ei se nyt niin kovin erikoinen ole. Vähän tukka tummeni ja lyheni, jotta kampaaja saisi sen häihin kauniisti föönattua. Tuon parempaa kuvaa ei omalla kameralla tullut lauantaina otettua. Sovittiin kyllä oman kampaajan kanssa, että toukokuun tienoolla laitetaan sitten jo vähän kesäisempää sävyä, kun se aurinko sitä kuitenkin taas (toivottavasti saadaan aurinkoa) vaalentaa.
Ja vaikka otsikko aika rankan kuuloinen onkin, niin kaiken kaikkiaan häät olivat hienot ja vähän loppuillasta ehdin itsekin rentoutua ja nauttia. Kaikkein stressivapain hetki taisi olla se, kun loppuillasta vedettiin aika ex tempore morsiamen polttariporukalla (+ sulhanen) oppimamme rivitanssi koko muulle juhlakansalle; vähänkö oli hankalaa manolot jalassa, mutta niin kivaa!
Askeleet meni jotakuinkin näin. (videon kuvalaatu ei ole paras mahdollinen, mutta you get the point.)
***
Meinas muuten Pudasjärven ABC:lla mennä usko ihmiseen, kun joku törppö oli nakannut mun puhelimen roskikseen! Ja oli lähellä ettei tullu talviloma reissusta pari sataa euroa kalliimpi, jos siinä ois jouduttu uutta puhelinta hankkimaan.
Tilanne oli jo huolestuttava kun oltiin ehditty ajaa sellanen 5 km jo Oulua kohti kun hoksasin ettei puhelinta löydy mistään. Eiku uukkari ja takasin ABC:lle kysymään josko joku ois sen löytäny ja toimittanu henkilökunnalle. Mutta ei. Palattiin takasin autolle ja minä jo melkein itkua tihhuutin, kun olin vasta joulun alla uuden puhelimen laittanu. Olin varma, että se oli tippunu mun sylistä kun olin ekaa kertaa noussu autosta, mutta ei sitä maasta löytyny. D soitti siihen eikä soittoääntä kuulunu autosta. D kävi vielä vikan kerran kuuntelemassa ulkoroskisten vieressä ja siellähän se Gavin DeGraw lauleli!
Joku oli tosiaan puhelimen maasta löytäny, mutta sen sijaan että olisi jaksanu kantaa sen sisälle asti, oli vaan nakannu sen vieressä olevaan roskikseen... Kuka tuollasta tekee?
Tilanne oli jo huolestuttava kun oltiin ehditty ajaa sellanen 5 km jo Oulua kohti kun hoksasin ettei puhelinta löydy mistään. Eiku uukkari ja takasin ABC:lle kysymään josko joku ois sen löytäny ja toimittanu henkilökunnalle. Mutta ei. Palattiin takasin autolle ja minä jo melkein itkua tihhuutin, kun olin vasta joulun alla uuden puhelimen laittanu. Olin varma, että se oli tippunu mun sylistä kun olin ekaa kertaa noussu autosta, mutta ei sitä maasta löytyny. D soitti siihen eikä soittoääntä kuulunu autosta. D kävi vielä vikan kerran kuuntelemassa ulkoroskisten vieressä ja siellähän se Gavin DeGraw lauleli!
Joku oli tosiaan puhelimen maasta löytäny, mutta sen sijaan että olisi jaksanu kantaa sen sisälle asti, oli vaan nakannu sen vieressä olevaan roskikseen... Kuka tuollasta tekee?
5.3.09
Tiedossa kauan kaivattua lomaa
Blogi taitaa nyt hiljentyä ensi viikkoon asti, sillä huomenna heti aamusta osoittaa junan keula Oulua kohti, missä lauantaina tanssitaan rakkaan ystäväni häitä. Silloin myös testataan monsterin kaasotaidot, kun h-hetki on käsillä. Onneksi seremoniamestarina toimii toinen bestman ja rinnallani apuna on myös toinen kaaso. Kyllä meidän nelistään pitäisi homma handskata!
Sunnuntaina ajetaan sitten D:n kanssa hyvissä ajoin Rukan mökille, jotta ehitään vielä iltamäkeen ja sitten saunaan :) Maanantaina on aikaa koko päivä, ennen kuin tiistaina ajellaan sitten takasin Ouluun ja illalla lentokentälle. Pikahiihtoloma tällä kertaa, kun D:llä ei ole viime vuoden sairaslomansa takia kertynyt yhtä paljon talvilomapäiviä kuin minulla. Itse lomailen sitten vielä keskiviikon ja torstain ihan kotosalla. Varmaankin vaan kissoja paijjaten, kun huono omatunto tulee varppina soimaamaan jätettyämme polot neljäksi päiväksi yksin kotiin :( Ei saatu live-in -hoitajaa, mutta mun kaverilla on avain ja hän käy joka päivä ruokkimassa ja silittämässä pienet sekä siivoamassa vessan.
Olen vaan niin iloinen, että me otettiin kissakaverit yhden sijaan.
Juu, ja onhan mulla taas uus tukkaki ja uus mekkoki häitä varten. Koitan saada edustuskelpoisen kuva otettua lauantaina, voin sitten näyttää mikä oli "päivän asu", jos jotain kiinnostaa :)
Sunnuntaina ajetaan sitten D:n kanssa hyvissä ajoin Rukan mökille, jotta ehitään vielä iltamäkeen ja sitten saunaan :) Maanantaina on aikaa koko päivä, ennen kuin tiistaina ajellaan sitten takasin Ouluun ja illalla lentokentälle. Pikahiihtoloma tällä kertaa, kun D:llä ei ole viime vuoden sairaslomansa takia kertynyt yhtä paljon talvilomapäiviä kuin minulla. Itse lomailen sitten vielä keskiviikon ja torstain ihan kotosalla. Varmaankin vaan kissoja paijjaten, kun huono omatunto tulee varppina soimaamaan jätettyämme polot neljäksi päiväksi yksin kotiin :( Ei saatu live-in -hoitajaa, mutta mun kaverilla on avain ja hän käy joka päivä ruokkimassa ja silittämässä pienet sekä siivoamassa vessan.
Olen vaan niin iloinen, että me otettiin kissakaverit yhden sijaan.
***
Juu, ja onhan mulla taas uus tukkaki ja uus mekkoki häitä varten. Koitan saada edustuskelpoisen kuva otettua lauantaina, voin sitten näyttää mikä oli "päivän asu", jos jotain kiinnostaa :)
3.3.09
I Got the Job!
Sain viime perjantaina sairassohvalleni puhelun, jossa kerrottiin, että sain kuin sainkin sen markkinointipaikan jota hain! Talk about good news!Samana iltapäivänä kuume nousi yli 39 asteen, enkä kyennyt edes nauttimaan D:n minulle tuomista onnittelukukista ennen kuin lauantaina. (Pennykin tykkäsi niistä kovasti.) Kukkien lisäksi D oli ostanut myös uuden pullon lempituoksuani: Guccin Envy Me. Tuoksu ilahduttaa kyllä myös D:tä itseään, muistuttaahan se häntä tapaamisviikostamme New Yorkissa lähes neljä vuotta takaperin.
Tänään on sitten pantu myös mustaa valkoiselle uudesta työstä ja ilmoitettu nykyiselle (kohta entiselle) työnantajalle irtisanoutumisesta. Voi kun se tuntukin mukavalta :) Jos kaikki menee toivotulla tavalla, aloitan uudessa paikassa 1.4.2009. Ja tuo päivämäärä takaisi myös sen, että jo ensi vuonna meikäläisellä on taas täydet lomat, yay!
Me very häpihäpi :D
1.3.09
Inkivääriä nuhaan
Perjantaiaamuna heräsin kuumeessa, joka ei ottanu laskeakseen koko päivänä. Päinvastoin. Illan tullen kuumetta oli jo 39 astetta, ja olo oli sen mukainen. Vasta silloin D sai mut ottamaan pari buranaa, joiden hurja yhteisvaikutus saikin kuumeen hellittämään. Pe-illan jälkeen ei sitten enää juurikaan pientä lämpöä pahempaa ole ollut. Kurkku vaan on kolmatta päivää niin kipeä, että nieleminen on sula mahdottomuus ilman tuskaa. Ja nenä on kovin tukkoinen ja korvat lukossa. Että ei tässä ihan terve kyllä olla :(
Mutta uskalsin pitää sushisuunnitelmat voimassa kun kuume laski. Hyvä työkaveri tuli eilen illalla seuraksi tekemään sushia kotona. Minä en olekaan koskaan päässyt edes kokeilemaan tuota näperrystä ennen.
Tästä lähdettiin, ja keittämisen, pilkkomisen ja rullaamisen jälkeen päästiin vihdoin pöytään.
Kahdestaan saatiin syödä, D kun ei oikein kalasta piittaa. Suostui kuitenkin maistamaan elämänsä ekat makit, kun osassa niistä ei ollut muuta kuin vihanneksia ja riisiä sisällä. Tykkäskin ihan :) Minä lääkitsin nuhaani kunnolla wasabilla ja inkiväärilastuilla, ehkä teen saman vielä iltapalaksi tänään kun lohtakin jäi vielä...
Ja me tytöt oltiin ihan hurmassa, kun saatiin syödä 16 kpl per pää noita pieniä herkkupaloja ja muutama lasillinen hyvää rieslingiä. Rauhallinen ja mukava la-ilta omassa keittiössä, priceless.
Mutta uskalsin pitää sushisuunnitelmat voimassa kun kuume laski. Hyvä työkaveri tuli eilen illalla seuraksi tekemään sushia kotona. Minä en olekaan koskaan päässyt edes kokeilemaan tuota näperrystä ennen.
Tästä lähdettiin, ja keittämisen, pilkkomisen ja rullaamisen jälkeen päästiin vihdoin pöytään.
Kahdestaan saatiin syödä, D kun ei oikein kalasta piittaa. Suostui kuitenkin maistamaan elämänsä ekat makit, kun osassa niistä ei ollut muuta kuin vihanneksia ja riisiä sisällä. Tykkäskin ihan :) Minä lääkitsin nuhaani kunnolla wasabilla ja inkiväärilastuilla, ehkä teen saman vielä iltapalaksi tänään kun lohtakin jäi vielä...
Ja me tytöt oltiin ihan hurmassa, kun saatiin syödä 16 kpl per pää noita pieniä herkkupaloja ja muutama lasillinen hyvää rieslingiä. Rauhallinen ja mukava la-ilta omassa keittiössä, priceless.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)