Monsteri muutti muille maille

Sain vihdoin postattua uuden blogin ekan jutun (lyhyen sellaisen...), joten on aika laittaa tämä hiljainen juttutupa talviteloille.

Juttuja Ameriikan mailta tästä eteenpäin osoitteessa helsealately.blogspot.com.

Be there or be square ;)

Harva aamukampa

Kunhan kissojen lennot saadaan vahvistettua (jostain syystä ne voidaan vahvistaa vasta 11 päivää ennen lähtöpäivää), niin saan ostettua itsellenikin lennon. Toiveeni on, että sekä minä että kisut pääsisimme perille 8. lokakuuta. Ja sehän on jo kahden viikon päästä, kääk!

Tein tämän suuren elämänmuutoksen kunniaksi ihan oman aamukamman (koskaan ennen en ole moista tarvinnut, mutta ehkä tämä nyt on tähänastisen elämäni suurin muutos...) jäljellä olevista työpäivistä. Vähiin käy, ja muutama "pikku"juttu pitäis vielä saada valmiiksi töissäkin. Toisaalta, en anna itseni stressata työkuvioista enää, oman elämän järjestelyissä on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeksi jännitettävää. Firma kyllä pysyy pystyssä munkin lähdön jälkeen, uskokaa tai älkää :D

Kerrankin

Se ei oo iskeny aiemmin näin...

Heti aamulla herätessäni, päässä rupes soimaan Elastisen uusin. Kummallista, I know! Mutta eilen aamulla päässä soi Applause. Että tämmöset on seuraukset YleX:än kuuntelusta töissä :P

Mutta tossa Elastisen biisissä on ihana stoori, herkempää kamaa tyypiltä, josta oon tykänny sieltä Fintelligenssin ekoista hiteistä lähtien.

Passi ja hammasharja

Siinä se nyt on. Mun jo seitsemän vuotta vanha passi, jonka sisäsivulla odottaa nyt Yhdysvaltain viisumi. Noin kuukauden päästä pääsen sillä maahan, mutta vain yhden kerran. Häiden jälkeen haen  pysyvämpää oleskelulupaa, mutta ennen kuin saan sen, en pysty lähtemään maasta, koska en pääsisi enää takaisin... Jännät ajat siis jatkuu naimisiinmenon jälkeenkin :/

Tän viikon jännä juttu taasen oli asunnon myynti! Keskiviikkona pantiin nimet papereihin ja mun asunto ei enää olekaan mun. Saan onneksi asua tässä lähtööni asti, jotta ei tartte sillan alle kisujen kaa mennä ;)  

On muuten vekkuli tuommonen kuutisenkymmentä vuotta vanha osakekirja; niin nätti ja virallinen :)

Voiko ihanammin päivän enää alkaa

Kuin polkemalla aamulla varhain töihin kirkkaassa syyssäässä. Aurinko pilkisti metsän puiden latvojen takaa, hanhiaura kaakatti yläpuolella lentäessään ylitseni. Olin kovin ylpeä itsestäni, että osasin arvostaa aamuista hetkeä (ehtiihän siinä kun matkaa on sentään 10 kilometriä) ja nauttia raikkaasta ilmasta täysin siemauksin. Turhan usein tulee toimittua ihan autopilotilla; varsinkin nuo työmatkat kun samaa pätkää ajaa kaksi kertaa päivässä.

Voi sitä voittajafiilistä, kun pikkasen viluisena pääsee pukkariin ja lämpimään suihkuun. Sitä aloittaa työpäivän eri lailla hereillä kuin bussilla kulkiessa. Ja meillä työpaikkaruokalassa on joka arkiaamu eri puuroa tarjolla (ei ilmaseksi kuitenkaan), joten tänään palkitsin itseni suihkun lisäksi myös mannapuurolla. NAM!

Päivä päivältä lähenee myös muutto ja kuluneen viikon aikana olen saanut kaksi painavaa taakkaa heitettyä harteilta siihen liittyen. Asuntoni meni kaupaksi viidessä päivässä (hyväksyin tarjouksen viime keskiviikkona) ja eilen hyväksyin muuttotarjouksen omaisuudelleni. Tavarat tullaan pakkaamaan ja viemään pois keskiviikkona 18.9. Sen jälkeiset viikot elelen kisujen kanssa lähes tyhjässä asunnossa, jota en enää omista ja käytän samoja vaatteita päivästä toiseen, koska tavaraa saa olla enää sen verran kuin mitä matkalaukkuun mahtuu. Pitää siis ennen syyskuun puoliväliä osata valita, että mitä vaatteita ja kenkiä meinaa sitä seuraavat kaksi kuukautta pitää. Hmmm, kuulostaa hieman ongelmalliselta... ;)

Pienet häät

Kun viikko sitten aamulla sain tietää, että viisumi on valmis noudettavaksi, niin ensimmäinen ajatukseni oli että apua, musta tulee jonkun vaimo alle kolmen kuukauden päästä! :P

Kuva: Pinterest

Tämähän on tosi iloinen asia, ja on naimisiinmenokin ollut tiedossa jo yli vuoden, mutta koska tarkkaa hääpäivää ei ole ollut, niin koko juttu on ollut aika abstrakti. Tähän asti :S Me mennään D:n kanssa Ameriikassa naimisiin marraskuun ensimmäinen päivä! Pikkasen lyhyeksi jää tää mun juhlasuunnitteluaika, mutta eipähän ehi ressatakaan (kovin paljoa) kun kerran semmoseen ei ole aikaa. Onneksi mulla on sentään jo puku & kengät, juhlapaikka on varattu, mutta siinäpä kaikki. Lisäksi on jonkinlainen idea väreistä, kutsusta on drafti, ensimmäisen tanssin biisiä on funtsittu, mutta päätöksiä ei ole tehty.

Niin, ja kaiken kukkuraksi pitää tehdä kaikki tuo kahteen kertaan :O Olen varannut meille tammikuulle kirkon ja juhlapaikan myös Oulusta, Suomen hääjuhlaa varten. Mutta saanpahan pitää pukua kahtena eri päivänä ja saan naida juurikin sellaisen miehen, joka saa mut aina hymyilemään :)

Viisumia pukkaa

Mulla oli torstaiaamuna mun viisumihaastattelu. Se kauan odotettu sellainen. Ja sitten se olikin ohi, ennen kuin oikein edes tajusinkaan. Sillä minua ei viety mihinkään erilliseen huoneeseen, jossa on vain pöytä ja kaksi tuolia, joista toisella istun minä ja toisella virkailija. Eikä minulta kysytty kiperiä kysymyksiä kymmenien minuuttien ajan. Eikä virkailija ollut yrmy, hymyilemätön ja tyly. Kun noin se suurin piirtein mun unissa meni.

Mutta oikeesti koko prosessi siitä kun pääsin konsulaattiin sisään, siihen että seisoin ällikällä lyötynä taas Kaisaniemenkadulla vei vain tunnin. Ja tuosta tunnista 10 minuuttia meni konsulaatin oven takana odottamiseen ja turvatarkastukseen. Asiointiin luukulla (eli pleksilasin takana olevien virkailijoiden kanssa keskustelemiseen) meni kokonaisuudessaan ehkä toiset 10 minuuttia. Eli 40 minuutin ajan vain pyörittelin odotushuoneessa peukaloitani ja jännitin. Ei voinut tsekata naamakirjaa tai lukea uutisiakaan, koska puhelin (ja kaikki muu käsilaukkua myöten) piti jättää "narikkaan" ennen odotustilaan pääsyä :(

Mutta kun minut kutsuttiin kolmatta kertaa nimeltä tiskille, niin muutamaan kysymykseen vastattuani sain kuulla, että kaikki on heidän puoleltaan kunnossa ja että saisin noutaa viisumini viikon sisällä! Whaaaat?!?!

Pienehköä ressiä pukkaa to do -listan kanssa, mutta näillä näkymin olen 90 päivän sisällä jo rouva :)