25.3.09

Syvä jumppaärsytys ja sen syy

Monet kanssanaisistani ovat varmaan joskus olleet jumppatunnilla, jossa on jotakin vikaa. Tällaista tilannetta oppii tietty välttämään valitsemalla vain suosikkivetäjien tunteja, tai lisenssitunnin, jonka sisältö on ohjaajasta riippumatta muutaman kuukauden ajan sama.

Eilen oli taas kuut ja planeetat epäsuotuisassa asemassa, koska tiistaisen lempijumpan vetäjä ei ollutkaan paikalla. Sen sijaan siellä oli sijainen, joka vetikin koreografisen aerobictunnin aloittelijoiden kiinteytyksenä ja vielä aika huonona sellaisena. 20 min ajan hinkattiin greippiä, tiimalasia ja kantaa peppuun, ja vielä uskomattoman hitaaseen tempoon. Heti ekojen viiden minuutin aikana tuli tunne, että tästä ei kyllä seuraa mitään kivaa.

Sitten kun oli lihaskunto-osuuden aika, tehtiin peruspunnerruksia, vatsaa ja selkää. Ei mitään muuta. Kolme sarjaa tosi tylsää lihaskuntoa ilman mitään apuvälineitä. Tuli vähän ikävä Turun suosikkivetäjän mahtavia kiinteytystunteja...

Olisi ollut kiva, jos tunnin vaihdosta olisi tullut tekstari-ilmoitus, kuten joskus ennen on tullutkin. Silloin olisin suosiolla jättänyt menemättä. Ja olisin välttynyt kokemaltani mielipahalta. Täytyy vaan toivoa, että ens viikon tiistaina oikea ohjaaja on paikalla. On oikeastaan harmi, miten eri tasoisia ohjaajia samassa keskuksessa on. Yrityksen ja erheen kautta löysin muutamassa kuukaudessa Helsinkiin muutettuani ne ohjaajat, jotka todella osaavat asiansa ja tekevät mukavia (ja tarpeeksi haastavia) koreografioita. Heidän tunneilleen on aina ilo mennä, ja tunnin jälkeen kroppa on väsynyt, mutta mieli virkeä :)

3 kommenttia:

  1. Mie tuppaan sanoa että joku on vähän harjoittelemassa. Mikä saattaa olla tottakin, ethän siekään aina kaikista välttämättä tiedä, kuinka pitkään ne on tuota työtä tehneet.

    Tiedän kyllä itsekin, että sopivasti mehut pois ottavaan, mielenkiintoiseen treeniin on paljon kivempi mennä kuin semmoseen, jossa ainoa hiki on tuskanhiki. Pätee myös tähän omaan lajiini.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. A: Tottahan se on, en tiedä miten kauan tuokin tyttö ohjaamista on harrastanut. Mutta kaippa se suurin shokki tosiaan oli se mahdottoman iso tempoero, tuntui kuin ois katsellu hidastuksena itseään peilistä.
    *piti vielä lisätä asiaa...

    VastaaPoista