Kesä yllätti!

Nyt on jo kesäkuu! Jä täällä vielä Suomessa ollaan... Mutta! Eilen sain tiedon, että hakemus jolla haettiin mulle lupaa anoa viisumia, on hyväksytty :D Eli Ameriikasta on lähetetty D:lle paperi, jossa lukee "Approved", ja samaisesta paprusta on lähetetty kopio suurlähetystöön tänne Suomeen. Eli jos ei kohta ala tapahtua edistystä tässä viisumisasiassa, niin en kyllä ala :P

Joten nyt on pientä stressiä heti havaittavissa, kun mieleen tulvii asioita joita pitää saada hoidettua. Esimerkiksi jos jollakulla on tarvetta tv-tasolle, kirjahyllylle, mustalle jalkalampulle tai kullatulle krumeluurikokovartalopeilille, niin semmosia ois myytävänä. Ja pitää ruveta miettimään miten rakkaimmat huonekalut ja (lukuisat) astiat saadaan matkaamaan turvallisesti sinne Yhdysvaltain länsirannikolle. Sekä mitä kaikki papereita kisut tarttevat lentomatkaa varten. Ja lista jatkuu...

Mutta kaikkea tuota ennen voin vielä keskittyä hauskoihin juttuihin, kuten häiden suunnitteluun, kihlasormuksen metsästykseen ja Suomen kesän valoisuudesta nauttimiseen. Eka on vielä aika pitkässä kuusessa (mutta on mulla mekko jo!) ja tokaa edistetään taas tänä iltana kun menen ystävän kanssa erään kultasepän ateljeehen vierailulle. Perjantaina taas vietetään valoisaa ilta työkavereiden kanssa pistäen jalalla koreasti firman kesäjuhlissa. Tanssimaan pitää taas päästä; nälkä vain kasvoi Duussin ihanissa häissä :)

Tämä biisi on ollut tehosoitossa meillä toimistossa tän viikon:

 

Oiskohan perjantain tiskijukalla tuo, niin voisi käydä toivomassa ;)

Suukolla terveeksi

Täällä sitä taas ollaan; sairassohvalla. Plääh. Oikeesti. Plääh-plääh. Tämmönen kuukauden välein sairastaminen on tosi ikävää. Enkä tietenkään ehtiny pysähtyä heti kipeeksi tultuani sairastamaan, vaan piti hoitaa sovitut menot. Ja mielelläni kyllä hoidinkin, kun pääsin ensimmäistä kertaa eläessäni soittamaan univormu päällä sadoille ihmisille, ja vielä alttohuilua!

Äitienpäiväkonsertissa! Ja se meni hienosti sekä soiton että tunnelman puolesta :) Sieltä en siis millään voinut olla pois, kun kakkoshuilistia tarvittiin ja olin ainoa sellainen. Joten seurauksena on sitten sairastettu koko viikko.

Mutta lääkärin diagnoosilla "alkava korva- ja poskiontelontulehdus" mennään. Terveyttä haetaan Duactilla, nenäsuihkekortisonilla ja jätskillä. Viimeisen noukin mukaani matkalla lääkäristä kotiin. Nyt on hyvä kannustaa Suomi voittoon ja naatiskella sohvalla jätskistä ja parvekkeen raollaan olevasta ovesta tulevasta kesäisestä lämmöstä.

Allez la France, allez!

Takana on ihana pitkä viikonloppu (eilen olin pekkasella), ja töihinpaluuta helpottaa kummasti tieto siitä, että jo torstaina on seuraava vapaapäivä :)

Eilen seurattiin iskän kanssa vieretysten Suomen leijonien (aika takkuista) peliä täpötäydellä kisa-areenalla ja olihan siellä tunnelmaa! Siitäkin huolimatta, että ainakin meidän selkien takana istuvat suomalaisfanit huutelivat toisessa erässä jo vähän ikäviäkin juttuja omilleen, kun pelistä ei meinannu tulla mitään. Mutta onneksi me oltiin vähän Ranskankin puolella, joten oli mukava nähdä fransmannien pysyvän puolitoista erää hienosti Suomen kyydissä (ja taisivat ekassa erässä mennä jopa vähän edelle). Iskä jopa tunnusti trikolorin värejä ostamallaan Ranskan joukkueen kaulaliinalla :D

Olen todella onnellinen, että meillä on iskän kanssa hyvät välit. Emme ehkä olen maailman läheisimmän oloiset isä ja tytär, mutta meidän perheessä nyt on aina ollut aika hiljaista tuolla pussailu- ja halailuosastolla! Yritän itse olla se ensimmäinen sukupolvi, joka ei pihtaile halausten kanssa. Ja koitan ihan sanallisestikin kertoa miten tärkeitä ihmiset mulle ovat, mutta kumman vaikeaa se usein tuntuu olevan :(

Mutta leppoisat pari päivää meillä iskän kanssa joka tapauksessa oli, ja huipennuksena siis tuo jääkiekko-ottelu. Urheilu (ja penkkiurheilu) on aina ollut meillä se semmoinen yhdistävä tekijä. Muistan hyvin miten pienenä aina katsoin iskän kanssa talvilajeja telkasta; hiihtoa, mäkihyppyä ja yhdistettyä. Sittemmin erikoistuin itse tenniksen seuraamiseen Eurosportilta, mutta sen loputtua olen taas löytänyt itseni talviviikonloppuisin katsomasta hiihtoa kolmin kissojen kanssa. Siitä vaan tulee tuttu ja turvallinen olo.

Niin, ja viikonlopun toinen suuri ilonaihe on löytynyt hääpuku! Joo, oikeesti. Mulla on nyt hääpuku. Joka päällä mennään naimisiin. En tiedä mikä päivä, mutta tänä vuonna *fingers crossed* kummiski! Ja se on niiiiin ihana se puku. IIIIHANA :D

Mitä kiekkoa?

Tasan viikon päästä ollaan iskän kanssa istuttu jo pari tuntia Hartwall-areenalla seuraamassa jääkiekon MM-kisoja. Enpäs ois uskonu, että minä joskus tommoseen hömpötykseen lähtisin mukaan. Mutta tänä vuonna ostin iskälle helmikuussa synttärilahjaksi lipun (ja itelleni toisen jotta pääsen kaveriksi), niin sinnepä siis ens maanantaina!

Saa nähä mikä on meno, mutta iskä valkkas semmosen pelin, että ainakin paperilla Suomen pitäis kyllä voittaa :)

Hold on to me as we go

Lohtua viime viikkojen ailahtelevaiseen mielentilaan on tuonut tämä biisi. Totta kai elämäntilanteeni tuo oman lisänsä tulkintaani kappaleesta, ja osaltaan se tekee kappaleesta rutkasti surullisemman, mutta tuo myös kovasti toivoa. Toivoa siitä, että jossain vaiheessa kaikki järjestyy ja saan jatkaa elämäni rakentamista yhdessä D:n kanssa. Joka muuten osti juuri talon. Siitä talosta on tuleva meidän yhteinen Amerikan koti. Mutta milloin!?

Siihen vielä tuntemattomaan ajankohtaan asti rauhoitan mieltäni sillä ajatuksella, että D ajattelee juuri niin kuin laulussa lauletaan ♥

Cause I'm going to make this place your home...

Sarvikuonolla nenään

Täällä sitä ollaan taas, kipeenä kotona :(  Hitsi soikoon, miten paljon kuluneena talvena on tullut podettua kaikkia mahollisia pöpöjä. Pikkasen ottaa luonnon päälle tämmönen, kun ei pääse urheileen halutessaan ja soittoharjotuksistakin olen joutunut olemaan luvattoman paljon pois. Ja äitienpäivän konsertti lähestyy vääjäämättä...

Luulen, että perimmäinen syy tähän aivan liialliseen sairasteluun on jännitys ja jatkuva stressi siitä, että milloin se mun viisumiasia järjestyy. On aika sietämätöntä vain odottaa, ja odottaa. Kun ei voi tietää milloin muutto oikeasti on edessä, tai milloin sitä edes voisi käytännössä ruveta järjestämään. Huoh.

Mutta siihen asti pitää vain jaksaa toipua kaikista mahollisista nuhanpoikasista joita maailma mun tielle lykkää. Tällä kertaa parannan oloa nenähuuhteluilla ja vihersmoothieilla; hengitys kulkemaan ja energiaa koneistoon!

Pääsiäispupu yllätti!

Kun tänä aamuna aikaisin kömmin työpaikalle, niin tokkuraisena meni hetki ennen kuin huomasin pöydällä purkin. Mutta ilo oli melkoinen, kun luin purkissa olleen viestin ja tajusin, että ihana työkaveri (eräs toinen kuin se, joka reilu viikko sitten toi tiimiläisille Kinder-munat) oli päässyt yllättämään tuomalla viime viikolla ennen lomalle lähtöään meille karkkia!

Töihinpaluu neljän päivän vapaan jälkeen kun ei koskaan ole herkkua, eikä varsinkaan huonosti nukutun yön ja klo 5.45 soineen herätyksen jälkeen. Mutta päivää helpottaa kummasti pääsiäisnamit, joita parhaillaan makustelen :)

Pääsiäinen oli tänä vuonna harvinaisen rento, koska jäin viettämään sitä Helsinkiin; ei tarvinnu pakata eikä matkustaa mihinkään. Kolmistaan kisujen kanssa ei kuitenkaan koko aikaa oltu, koska saimme hanskan yövieraaksi! Rennon, mukavan ja hyvin nukutun kaksipäiväisen jälkeen jäi vielä ruhtinaalliset kaksi päivää aikaa hoitaa talvitakit ja -kengät hus hiiteen eteisestä kevään tulon tieltä. Ja ehkä nyt tuli vähän muutenkin siivottua ja laitettua. Vaikkei se kevät nyt ihan oven takana taidakaan vielä(kään) olla...