I Was Born to Be with You, in This Space And Time

360 asteen avaruuslava Stade de Francen pimenevässä illassa heinäkuun 11. päivä. Valot rävähti päälle Breathe-biisin tahtiin ja yleisö oli mukana heti ensitahdeista lähtien. Tunnelma oli pariisilaisyleisön joukossa kuitenkin hiukan eri kuin 12 vuotta sitten Olympiastadionilla. Mahtavaa joka tapauksessa <3

Bono hädin tuskin erottuu kännykkäkuvassa, mutta siinä se on keskellä, valokeilassa. Vasemmalla the Edge, suosikkikitaristini, ja yleensä olen vähän basistipuolueellinen... Aina ennen kuin löysin U2:sen musiikin, suosikkini kaikissa bändeissä oli basisti. Jostain kumman syystä, mutta toisaalta olenhan itekin mielestäni Rock Bandissakin parhaimmillani basistin roolissa. Ehkä se juontaa tuolta nuoruuden fanituksesta.

Larry bongoilee koko 360 astetta lavan ympäri kappaleen I'll Go Crazy aikana. Ihana nähdä, että rumpalikin pääsee pois rumpusettinsä takaa parin tunnin konsertin aikana. Bongorummun kanssa jaloittelu näytti olevan Larryn mielestä ihan metka juttu. Aika lähellä tunnuttiin mekin olevan kun hivuttauduttiin aina vaan jonkun pitkän tyypin takaa pois. Ei kuitenkaan haluttu lähteä tunkemaan eturiviin, siellä olisi vaan ollut tosi ahdasta ja konsertti olisi menny sivu suun jos ainoana tavoitteena olisi ollut eturiviin pääsy.

Otinpa sitten kännykällä vähän videotakin, yllä uuden levyn suosikkibiisini Magnificent. Kyllähän tuo keikan tunnelma ainakin pikkasen paremmin välittyy tuosta videosta kuin noista lavakuvista. Suosittelen kuuntelemaan koko biisin. Muhun se ainakin iski kuin a ton of bricks.

Yllä koko settilista; eivät sitte soittaneet Party Girl tai Electrical Storm biisejä, mutta ei se illan aikana haitannu yhtään. Saivat mut kuitenkin kyyneliin kahdella kappaleella (One ja With or Without You), olipa yllätys ;). Vaikea uskoa, että tuosta ihanasta illasta on jo melkein viikko aikaa, niin helposti sitä pääsee päässään takasin sinne kuuntelemalla samoja biisejä, tai kattomalla videonpätkiä netistä.

Kamalan vaikea on koittaa pukea sanoiksi miten onnistunut tuo reissu Pariisiin oli, ja varsinkin tuollaiset stadionkonsertit vaan pitää kokea paikan päällä, ei siitä pääse mihinkään. Yhdellä sanalla sanoen viikonloppu oli kokonaisuudessaan uskomaton.

***

D lähti tänään pari tuntia sitten viideksi päiväksi työmatkalle Jenkkeihin, joten kotona on nyt aika hiljasta. Koitan nauttia yksinolosta niin hyvin kuin pystyn. Suunnitelmissa on ainakin vähän lohtushoppailua (tai enemmänki kattelua), kodinhoitoa, paljon musiikinkuuntelua ja suomenkielistä tv:tä, ehkä joku ranskalainen leffa, kaikenlaisen kaman laittoa myyntiin Huutoon ja rauhallinen sunnuntaiaamu Hesarin seurassa. Ehkäpä bloggaan jotain myös muista Pariisin jutuista, sillä oltiinhan me siellä vähän pitempään kuin tuo la-ilta...

Kisut taitaa jo vähän ikävöidä isäntäänsä:

Livahtivat sitten molemmat D:n puolelle sänkyä peiton alle piiloon. Toivottavasti tulevat sieltä pois ennen torstaita.

Ihanuutta

Mustavalkoset videot vaan näyttää niin hyvältä. Ja aika komistus tuo Larry tuolla videolla, vaikka en noin niinku normaalisti noista sen korvakoruista tykkääkään ;) Vähän tulee mieleen tuon videon tyylistä iki-ihana Wicked Game.

Rantaa, hiekkaa ja rakkaustarinoita <3

Only 5 More Nights

Vähän meinaa jo ruveta tärisyttämään; tänä viikonloppuna se tapahtuu. Pääsen laulamaan, huutamaan ja itkemään toista kertaa elämässäni maailman parhaan bändin konserttiin. Ja vielä Pariisiin!

Innostusta vain lisää aamulla näkemäni kiertueen toisen konsertin (Camp Nou, Barcelona) settilista:

Miten odotankaan kuulevani tuon kaunistakin kauniimman Ultraviolet-kappaleen. Vähän olivat biisilistaa muuttaneet ekasta toiseen esitykseen, mutta suurelta osin biisit olivat samat. Uskallan odottaa, että myös lauantaina Pariisissa kuulisin kappaleet City of Blinding Lights, Ultraviolet, One, Walk On ja Pride.

Vai että heinäkuu

Minulle ei nyt kuukausien nimillä ole paljoa merkitystä, olenhan töissä koko kesän muutamaa pekkaspäivää lukuun ottamatta. Monille heinäkuu on kuitenkin se lomakuukausi, niin täällä meilläkin. Aika rauhassa saan nyt seuraavat 5 viikkoa painaa töitä kun esimies palaa töihin vasta 5.8. Toivon vaan, että ehdin saada mahdollisimman paljon tuona aikana tehtyä, jotta teen hyvän vaikutuksen koeaikani päättyessä.

Töissä on taas pitänyt kiirettä, mutta ollaan kuitenkin ehditty tauotella iltapäivisin, joskus jopa jätskin merkeissä. Meillä on tuolla keittiön pakastimessa tuutteja, joita saa ottaa kunhan laittaa "kassaan" 50 snt. Ei paha hinta, eihän? Homma toimii niin, että kuka tahansa voi ottaa kassasta rahaa ja hakea kaupasta sellasia tuuttipakkauksia täyttääkseen varastoja. Enimmäkseen se tuntuu kuitenkin olevan mun pomon vastuulla; saa nähä miten nyt käy ku hää on poissa...

***

Huomenna pidän ekan pekkaspäiväni ja lähden Ouluun viikonlopuksi. On jo korkea aika mennä moikkaamaan vasta synttäreitään viettäneitä kummilapsia; lahjat ostin Amerikasta, joten toivottavasti tykkäävät kun ei niitä oikein vaihtaakaan voi. Tiedossa myös torinrannassa istuskelua (ainakin pe-iltana saattaa vielä olla kaunista ennen kuin taas sää viilenee), kahvittelua ja lauantainen saunailta. Ja tietty pitää nukkua niin pitkään kuin nukuttaa!

Tajusin tuossa illalla, että me ollaan D:n kanssa yhtä aikaa kotona vain yhtenä viikonloppuna tässä kuussa. Minä käyn Oulussa ja Pariisissa, D lähtee työmatkalle Seattleen melkein viikoksi. Toisaalta ihan hyvä ettei meidän reissut osu päällekkäin, niin ei tarvitse kissanhoitajasta huolehtia. Toivotaan, että tuo ainokaisviikonloppu olisi edes kaunis niin voisi piknikkeillä tai retkeillä vaikka Seurasaareen. Kamalan nopeasti nämä kesäkuukaudet tuntuu hujahtavan, valitettavasti.

Loppukevennykseksi vielä meidän siveä pikkuprinsessa, joka muistaa nukkuessaankin peittää hännällä arat paikat ;)

Tämän hetken pakkomielle

Tajusin tuossa tiistaina mitä oikeasti haluaisin löytää tämän kesän alennusmyynneistä, mutta nyt näyttää vähän siltä, että en tule etsimääni löytämään. Ainakaan alennetulla hinnalla.

Vaikka kenkiä komerosta löytyykin aikas paljon jo ennestään, niin jotain vielä puuttuu. Nimittäin ruskeat nahkasandaalit, joissa olisi vähän korkoa. Sellaset menis kivasti farkkujen ja mekkojen kanssa. Lisäksi varpaat saisi hengittää, mikä varsinkin tämän viikon hellekeleillä on aikas olennaista.

Kaiken kukkuraksi törmäsin lempikauppani nettisivuilla alla oleviin kaunokaisiin, joiden näköisiä kenkiä koitan nyt metsästää.

Ruskea olisi ykkösväritoiveeni, mutta jotenkin nuo keltaisetkin houkuttaa herttaisella värillään.

Kuvat: www.thefryecompany.com

Sopisivat hienosti töihinkin, kun meillä ei kesällä tartte huolehtia siitä, että kulkee paljain säärin käytävillä; ei ole niin tiukka pukukoodi kuin joissain toimistoissa taitaa olla.

***

Ihanaa, että on jälleen perjantai ja edessä on viikonloppu Helsingissä. Yleensä Helsinki-viikonloppu rentouttaa paljon enemmän kuin Jussi mökillä tai ihan missä vaan muualla kuin kotona vietetty viikonloppu.

Huomenna on kamun synttäripiknik Koffin puistossa alkuillasta, ja ehkä sitä päädytään tyttöjen kanssa jopa vähän tanssaamaan kaupungin yöhön... Ihana päästä piknikille kun ulkona on niin kaunis sää! Ennen synttäreitä on kuitenkin jännä tapaaminen kultasepän kanssa Kapteeninkadulla; sain vihdoinkin tänään soitettua ja sovittua ajan mennä puhumaan kihlasormuksestani. Jännää!

Nyt perjantaileffaan; Kauhea kankkunen odottaa.

Rude Awakening

Tuli nukuttua kehnosti. Näin taas pitkästä aikaa kunnolla unta, eikä aihepiiri ollut yhtään mieluisa.

Panikoin lentokentällä, joka näytti ihan CDG:ltä, mutta Pariisiin oltiin vasta lähdössä, joten Helsinki-Vantaalla kai mun oli pakko olla. Enivei, siellä oltiin Duussin kanssa jo portilla koneeseen nousemassa, kun tajusin etten ollut tehnyt lähtöselvitystä! Noin voi käydä vaan unissa, mutta silti epätoivo iski, ja katsoin kun Duussi lähti reissuun ilman minua :( Hetipian tuon jälkeen tajusin myös, että olin unohtanut konserttilippummekin kotiin! Ja kaiken lisäksihän olen oikeasti menossa Duussin kanssa tänä vuonna Helsingissä Musen keikalle, ja Pariisissa Maikin kanssa uukakkosta katsomaan. Unessa meni sitten immeisetkin sekaisin.

Mitäköhän tuollasen unen näkeminen taas meinaa? Ehkä sitä, että pitää pakata reissua varten huolella jo edellisenä iltana, sillä meno lentokentälle tapahtuu suoraan työpaikalta. Ei ole varaa unohtaa esim. niitä konserttilippuja! Ehkä mua rupeaa jo pikkuhiljaa tuo reissu jänskättämään kun h-hetki koittaa jo kahden lauantain päästä...

Makkaraa ja mahdollisesti vesisadetta

Tämänpäiväinen sääennuste ei oikein mieltä ylennä, mutta siitäkin huolimatta edessä on reipasta ulkona oleilua. Tänään on meillä tosiaan työporukan kanssa piknikki Luukissa, ja taivas on pilvessä ja enteilee sadetta. Onneksi siellä on grillikatos, jonka alle voidaan sitte kaikki sulloutua jos sadetta tulee.

Tällä kertaa mennään nyyttäriperiaatteella, joten syötävästä ei ainakaan pitäisi tulla pulaa. Paikalle pääsee varmaankin 15 ihmistä, joten viidentoista lajin lounas on tiedossa :) Oma panokseni on jälkiruoka (kuten aina), joten leivoin illalla yhden annoksen butterscotch chip cookieseja.

Hyvä ystävä Oulusta on kaupungissa, joten tänä iltana on luvassa paljon juttelua, keksien syöntiä, teetä ja ehkä jopa vähän xbox-soitantaa... Kiva ilta edessä siis! Huomenna kamulla on sitten treffit AC/DC:n kanssa stadionilla.

***

Selvisin hengissä (ja aika hyvässä kunnossakin) uuden työpaikan kesäjuhlista, joita vietettiin viime perjantaina Arabianrannassa. Illan esiintyjänä oli Martti Servo & Napander, jonka olen halunnut jo vuosikaudet päästä näkemään, ja nyt pääsin jopa ilmaseksi! Martti lunasti kaikki odotukseni, ja kivaahan se oli myös päästä pitkästä aikaa tanssimaan oikein paritansseja. Firmasta löytyy useampikin parkettien partaveitsi, joten pääsin pyörähtelemään humpan, twistin ja valssinkin tahtiin. Tuskin maltan odottaa joulujuhlia, jos taas pääsis tanssimaan!

Juhlista jäi käteen myös liuta uusia tuttavuuksia, mikä on positiivista, sillä tällä hetkellä tunnen vain murto-osan oman firman väestä. Eihän tässä menekään kuin muutama vuosikymmen, niin tätä 4 uutta ihmistä per bileet -tahtia opin tuntemaan kaikki kollegat...