Varpaat kippurassa

Tämän vuoden toisesta uudesta harrastuksesta ei kyllä jännitystä puutu! Mulla on havaittavissa pientä korkeanpaikankammoa ja huomattavaa voimanpuutetta, mutta siitä huolimatta kävin maaliskuussa seinäkiipeilykurssin :) Aika ääripäissä ollaan liikuntaspektriä kilpatanssin ja kiipeilyn kanssa, mutta samantapainen laaja skaalahan mulla on esimerkiksi musiikinkin suhteen.
 

Kurssin lisäksi oon nyt käyny kaks kertaa kaverin kanssa kiipeämässä ja toisella kerralla homma oli jo paljon vähemmän pelottavaa. Alusta asti lajissa on kummiski ollut jotain koukuttavaa; niin paljon jopa, että 10-kiipeilykerran kortti tuli ostettua ekalla reissulla ja eilen käytiin shoppailemassa omat varusteet kolmatta kiipeilykertaa silmällä pitäen. Kyllä ne maksavat ittensä takaisin kohtuuajassa, koska välinevuokra per kerta on 6 €.

Tavotteena oli mätsätä valjaat ja kengät, mutta ei se ollutkaan niin helppoa. Ei ollu kaupassa vihreitä valjaita :( Mutta kyllä tuolla setillä kelpaa lähtä seinille roikkumaan. Mutta nuo kengät... Ne ne on kyllä semmoset kidutuspopot, että ei mitään rajaa. Mutta kumma kyllä ne on seinällä vähemmän kivuliaat ku lattialla, joten nahan venymistä odotellessa kivutaan nopeasti kattoon ja lattialle laskeuduttua otetaan heti kengät pois.