Erityisesti ihanat kipot ja kupit hotsittas, mutta ehkä pitää ensin saada nuo jo olemassaolevat astiat uusiin kaappeihin ennen kuin ryhdytään miettimään uusille paikkaa :)
Kamala stressi on taas monen vuoden tauon jälkeen tullut seinien laitosta; mitä maalia, mitä väriä, tapettia vai ei. Aivan liikaa vaihtoehtoja ja kaikki päätösvalta on minulla. Kenenkään muun mielipidettä ei saa, ja ihan ite pitää sitten valintojensa kanssa elää, kun ihan heti ei viittis olla uudestaankaan maalaamassa.
Tulin sitten siihen tulokseen, että tapettia sen olla pitää. Joka huoneeseen vähäsen, kun kerran keittiössä ylä- ja alakaappien välitilan on jo edellinen omistaja tapetoinut. Vaatehuonetta en ole vielä edes miettiny; sen voi ottaa projektiksi sitten joskus myöhemminkin.
Olohuoneeseen taas piti koittaa löytää värillinen tapetti, joka passais jo olemassa oleviin kalusteisiin, ja varsinkin ihanaan sohvapöytään. Kirsikankukkia turkoosinsinisellä pohjalla tuli valituksi ja kaikki kolme tapettia on nyt tilattu. Niitä odotellessa tulee parkettimies hiomaan ja lakkaamaan lattiat 2. päivä alkaen, minkä jälkeen pitääkin päästä maalikauppaan hakemaan seinämaalit, tapettiliisterit, teipit, sudit ja sun muut. Tarkotus olisi saada tapetit ja maalit seinään ennen varsinaista muuttoa.
Miami Vice -pimut juhlareleissään ;) (Huomaa niin pinkit, niin pinkit asusteet kenkiä ja hiuspantaa myöten.)
"Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta, paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun..." Aika jännä oli nähä livenä lapsuusajan tykkäyksen kohde Ressu, mutta hyvinhän tuo veti kaikkien vuosienkin jälkeen. Aikamoista yhteislaulantaa oli suurin osa keikasta, mutta mikäs siinä. Kaverina lavalla Neon 2:sen Jussi, ja ihan kiva sitäkin oli kuunnella vaikken koskaan mikään niitten fani ollukkaan.
Juhannus vietettiin perinteisesti mökillä; tällä kertaa vaan viimeistä kertaa D:n kanssa. Viikonlopusta tuli todella haikea, jopa surullinen. Varsinkin sunnuntaina hieman ennen lähtöä, kun iskä antoi pienen puheentapaisen saattelemana D:lle lahjaksi Marttiinin puukon. Mun porukat on kyllä aika suruissaan tästä erosta myös, vaikka kumpikaan heistä ei olisi halunnut, että muutan Amerikkaan missään vaiheessa.
Loppuun vielä ihana kuva ylisöpöstä kummipojastani parin viikon takaisista ristiäisistä:
Käsi kuvassa kuuluu pojan isoisälle; minun on vaan takana näkyvä käsivarsi :)
Itse sain suureksi onneksi pitää työni, mutta meidänkin tiimistä yksi joutui lähtemään... Tieto tuli kamalana shokkina enkä tiedä miten tästä työmäärästä meinataan selvitä vähemmällä väellä. Toivonkin, ettei samanlaisia järjestetä heti ensi vuonna uudestaan.
Täytyy myöntää, että nuo oli aika hyviä vaikka pidänkin paljon enemmän Fazerista. Kuvassa näkyy myös pilkahdus vähemmän tai enemmän siistiä työpöytääni... Enkä edes juurikaan osta suklaata itse; syönkin satunnaisesti. Olen enemmän karkkihiiri :)Meillä on tänään firman kesäjuhlat. Viimevuotisista jäi tosi kiva fiilis, joten odotukset on tänkin illan suhteen aika korkealla. Vaikkakin tunnelmaa saattaa joidenkin ihmisten mielissä latistaa meneillään olevat YT:t. Minä en kyllä anna niiden pilata iloani, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä tässä elämässä sattuu. Musta on parempi pitää hauskaa, jos siihen annetaan mahdollisuus ja on turha murehtia sellaista mistä ei vielä tiedä. Voihan se olla, että mullakaan ei ole enää heinäkuussa työpaikkaa... Mutta tänään on bileet ja niissä pidetään kivaa vaikka henki lähtis ;)
Teeman voi ehkä arvata jo otsikosta, tai musavideosta, mutta paljastetaan nyt ihan oikeasti: Miami Vice! Mulla ei kyllä mitään kovin kasaria ole vaatekaapissa, mutta löysin alerekistä tällaisen mekon:
Aattelin, että se on ihan passeli kun on kerran tiukka ja aika lyhyt. Siihen sitte pinkit korkkarit, korvarenkaat ja rannerenkaita ja avot. Tukkaa aattelin vähän krepata 20 vuotta vanhalla raudallani :) ja laittaa vielä hiuspannan. Silmiin sinistä ja eikun tanssilattialle hytkymään Ressun ja Jussin tahdissa; ovat nimittäin esiintymässä kemuissa.
Huomenna sitten illalla Oulun reissulle, kun kummipoika saa sunnuntaina nimen. Kuulumisiin luultsisti ens viikolla. Kivaa viikonloppua!
Peilipallopuvussaan illan tähti on tuo valkoinen läiskä kuvan keskivaiheilla (gotta love the phone photos!). Vähän harmitti kun istuttiin noin kaukana lavasta, mutta kyllä sinnekin onneksi kuului bändin musisointi ja herra Isaakin ihana laulanta. Ja tietty jos oltas istuttu alakatsomossa, niin olis ehkä päässyt koskettamaan illan tähteä; hän kun lauloi Love Me Tenderin yleisön seassa ja välillä jopa istuutui erään naisen viereen ja jatkoi lauluaan.
Meno oli hyvä koko illan, ja varsinkin kun nyyhkybiisi (siis minähän päästin pari kyyneltä) Wicked Game oli saatu alta pois jo alkuvaiheessa konserttia. Olis pitäny muistaa ne korvatulpat, mutta onneksi ei kyseessä ollut ihan mikään räminäbändi, vaikka aikamoista rautalankasointia lavalta kuultiinkin.
Aina muistetaan hänen tuotannostaan vaan Blue Hotel ja se toinen kappale ;), mutta minusta tämä on ehkä kumpaakin parempi:
Vielä tälle kesälle musiikki-ihanuutta tarjoavat:
Pelkäsin vähän, etten mahtuisi mekkoon kun siitä suositeltiin ottamaan yhtä pienempi koko kuin normaalisti, mutta hyvin mahtui! Tuo on niin söpö, että sitä lämpöä tarvitaan tänne Helsinkiinkin nyt heti kiitos. Mietin jo, että tuo vois olla passeli uuden kummipojan ristiäisiin, jotka pidetään kahden viikon päästä Oulussa. (Niin joo, musta tulee kolmannen kerran kummi.)
Söpö hihaton passaa sit farkkujen ja uusien kesäsuosikkien, khakien, kanssa. Topissa on ihanat napit rinnuksella. Lisäksi tilasin pikkukorvikset, jotta ois jotain vaihtelua lempihopeanappikorviksille.
Söpöt perhoset :)
Hyviksi havaittuja puuvillapikkareita pyysin D:tä tuomaan, jos sattuu jonnekin ostarille. Niissä kun tuppaa kaikissa olemaan VS. On ihana uusia alusvaatelaatikkoa aina silloin tällöin, jotta siellä on vaan kivoja ja nättejä juttuja.